Kolumni: Kesä, polkujasi polin

Thaimaan marjamiehet väläyttävät hurmaavan kohtaamishymynsä.

Ollapa thaipoimijan selkä, että kevyemmin pitäisin yllä marjanpoimijan mainetta suomalaismetsissä.
Sen pitäisi olla meille helpompaa, mutta tulos on heikko.
Ulkomaalaiset poimivat luonnonmarjoistamme 75 prosenttia ja loput 25 pääosin suomalaiset eläkeläiset.

Metsämarjat kypsyivät pari viikkoa myöhässä, mutta thaipoimijat tulivat entisellä ajalla.
Luin lehdestä, että yrittäjät huolehtivat kutsumiensa poimijoiden ylläpidosta. Oli opetettu muun muassa onkimaan.
Koleana mustikanraakilepäivänä näin tutun lammen rannalla viisi thaimiestä uudessa työssään.
Rapala viuhahti kaaressa lumpeikkoon ja kalattomana, pulisten, se sieltä kelalle pyöriteltiin.

Kala- ja marjareissut kuuluvat suomalaisten kesäpuuhiin. Hyvin on asiat, kun niitä ei tarvitse tehdä toimeentulonsa tueksi.
Lähdettiinpä sukulaisporukalla vähän oudommalle lammelle ongelle. Rämeitten välissä jälkiurat erkanivat, siima oli useammin puussa kuin järvessä ja yhden pikkuahvenen jälkeen päätin lopettaa.
Aloin retkeillä. Päästelin rannalle jätetystä katiskasta räkättirastaan poikasen hätääntyneen emon hoiviin ja napsin ojien varsilta kypsiä lakkoja.
Ojia riitti, leveitä, vettä täynnä ja pitkiä, yli pääsi vain eksymällä.

Koetteleva havainto oli, kun aurinko porotti selkään, vaikka naamaan olisi pitänyt. Puhelinkin oli jäänyt autoon. Vatukot peittivät sähkölinjan kivistä rinnettä eikä muiden jättämiä jälkiä näkynyt.
Kuului, kun huudatettiin autoa, täyskäännös kasvatti, mutta toi lopulta oikealle polulle.
Thaimaan marjamiehet väläyttävät polulla hurmaavan kohtaamishymynsä; ostavat sillä hyväksytyksi tulemisen tunnetta meiltä, jotka olemme eksyksissä omissa metsissämme.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

.

Osallistu keskusteluun

Itä-Savo