Luontokolumni: Oodi pajuille — Monelle kiusa, jonka sitkeys hakee vartaistaan

”Pajuhan tuo on”. Kun halutaan tietää mikä paju, meneekin sormi usein suuhun. Maailmassa pajulajeja tunnistetaan jopa 500, Suomessakin kolmisenkymmentä.

Paju on myös herkästi risteytyvä. Vain sitkeytensä ansiosta laji on edelleen olemassa, siksi tehokkaasti sitä on koetettu hävittää erinäisistä syistä; se varjostaa, leviää kaikkialle, vie voimat hyödyllisiltä puilta, tukkii, jne.

Auliisti pajut kuitenkin availevat emikukintojaan kevään airuina ja tärkeäksi ensiravinnoksi pölyttäjähyönteisille, kuten pesäpaikkaa etsiville kimalaiskuningattarille. Särkylääkkeistä yhtä vanhimmista tunnetuista aineista, salisiiniglykosodia, saatiin mistäpä muustakaan kuin pajusta. Sittemmin salisyylia on valmistettu teollisesti.

Raita, yksi pajulajeista, on mainittu monimuotoisuuden luojana talousmetsissä. Kun osa kevään muuttajista odottelee vielä otollisempia kelejä, näkyy pajukoissa jo liikehdintää. Paljaalla silmällä ei kovin monen sorttista elämää ole nähtävissä, mutta kun talomme eteläpuolen seinään nojaillen suuntaan kiikarit kaivon takaiseen raidikkoon, alkaa yhtäällä jos toisaallakin liikahteleva oksisto paljastaa vierailijoitaan; pajulintuja, punarintoja, sekä maassa lehtikariketta pöyhiviä rastaita.

Heteiden aikanaan avautuessa kuhina yltyy. Maamme perhosista miltei parisataa lajia käyttää raitaa ravintonaan.

Puuntuhoojan toukka on tikkojen suurta herkkua. Toukka talvehtii lehtipuissa joista raita on sen yksi suosikki. Toukka elää rungossa 2–4 ensimmäistä elinvuottaan, jonka jälkeen lihanpunaisen otuksen voi nähdä loppukesästä mönkimässä maassa määrätietoisesti koteloitumispaikkaa etsien.

Eletään pian aikaa, jolloin aamulenkiltä kulkeutuu maljakkoon kiiltopajun oksia.

Eletään pian aikaa, jolloin aamulenkiltä kulkeutuu maljakkoon kiiltopajun oksia. Tämä varhainen kevätkukkija on kautta aikain luonut pörröisillä kukinnoillaan koteihimme kevään estetiikkaa. Ovatpa kristityt joskus verranneet pajua Raamattuun viisauden lähteenä, sen versomisvoiman vuoksi.

Edessään maljakossa pörhisteleville pajunoksille voi suoda kunnioitusta vaikkapa lupaamalla istuttaa jokin pajulajike peitekasvustoksi pihamaan reunamalle kosteaan paikkaan, jossa sen joutuisaa varttumista on mielenkiintoista ja mielekästä seurata.

Omassa pihapiirissämme on osin tarkoituksella, osin lieveilmiönä siirtoistutettu pajulajeja mm. notkelmaan, johon vuosien varrella olemme kärräilleet joutomaita. Nämä istukkaat ovat kelpuuttaneet juurilleen jalansijat kohtiin mihin ne on kottikärryistä kipattu. Leikkaamalla on aikaansaatu tuuheutta ja muotoa. Pian ne taas kukkivat pölyttäjien ja meidän iloksemme.

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.

pekka.makinen@pp.inet.fi