Luontokolumni: Ajatuksia kuplista ja muuta pohdintaa — "Vaimon kanssa myönnämme asuvamme ja elävämme kuplassa, omannäköisessämme"

Itä-Savon luontokolumnisti Pekka Mäkinen pohtii tuoreessa kolumnissaan kuplia. Hän innostui aiheesta niin paljon, että kiinnostus kehittyi kokeeksi asti.

Jostain taas pulpahti mieleen kuplassa eläminen odotellessani että koiran selkä oikenisi ja pääsisimme jatkamaan aamulenkkiä. Samassa koira tavoilleen uskollisena rynni syvästä hangesta kuin mikäkin monitoimikone. Metsätiellä vauhti tasaantui ripeäksi askellukseksi. Pian kuitenkin seurasi uusi äkkilähtö; jokusen metrin edempänä mökkitietä ylitti myyrä. Jarruttelin koiraa, että jyrsijöiden sukuun kuuluva ennätti lumipengermän alta pilkottavan varvikon kätköihin.

Muutamia vuosia sitten käytiin kiivasta keskustelua siitä, kuka elää kuplassa ja minkälaisessa. En muista oliko yhtäläistä pohdintaa siitä, kuka toisaalta ei eläisi ja asuisi kuplassa. Me vaimon kanssa myönnämme asuvamme ja elävämme kuplassa, omannäköisessämme. On vaikeaa mennä sanomaan ja osoittamaan kuka sellainen, joka asioistaan edes jotenkin pystyy päättämään, ei eläisi omannäköistään elämää. Aihe on kiehtonut minua tuosta julkisesta väittelystä lähtien. Kiinnostukseni kehittyi jopa perhekuntana suoritetuksi kokeeksi asti.

Seurasin silmä kovana kun vaimo valmisteli minulle välineistöä. Mehupillin pää tuli leikata saksenkärjillä harittavaksi. Siten saippuakupla tekeytyy puhaltaessa mahdollisimman kookkaaksi ennen irtautumistaan. Tämän, kuten muitakin aiheeseen liittyviä niksejä hän oli oppinut kuulemma isältään. Mukiin hän sekoitti mäntysuovasta ja astianpesuaineesta liuoksen josta saisi sitkaimmat kuplat. Sain siis hyödyntää tutkittua tietoa.

Vaimo ojensi tykötarpeet minulle; ”Nyt on sitten miehestä kiinni onnistuuko vai ei”. Jännittyneenä astuin kuistille ja ryhdyin puhaltamaan. Pakkasta oli koehetkellä -22°. Kupla tekeytyi kookkaaksi ja kohosi vaivatta pakkasilmaan kunnes pysähtyi ja alkoi laskeutua verkalleen. Vaaksanmitan alempana se poksahti kahteen osaan; ei kuten kesällä, lukemattomiksi pirskeiksi. Puolikkaat leijailivat hämmästyttävän kauan. Kookkaampi puolikas peilasi sateenkaaren värejä, kuin maapallo avaruudesta nähtynä. Netissä on Pertti Väyrysen hieno video joka havainnollistaa kuplan jäätymisen alkavan navoilta.

Se mitä näkee, riippuu kuplasta. Kupla puron kuohuissa on sisällöltään erilainen ja peilaa matkallaan eri näkymiä kuin pihamaalla puhallettu saippuakupla. Se tietä ylittävä myyräkin asuu ja elää omannäköisessään kuplassa, joka oli rikkoontua koiran ja minun toimesta.

Oikein valovoimainen ajatuskupla ehkä onnistuisi ratkaisemaan kiperän ajankohtaisen kysymyksen; miten ennaltaehkäistä menossa oleva hyönteisten sukupuuttoaalto. Ilman hyönteisiä kun ei ole kuplissa asujiakaan.

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.

Luetuimmat