Kolumni: Hyvä, ihan tavallinen elämä

Kokkasin muutama päivä sitten kasvisruokaa. Tai melkein, loppuvaiheessa sipaisin mukaan vähän pekonia.
Lähtökohta oli tyhjentää jääkaappia pilaantuvista paprikoista ja tomaateista, mutta takaraivossa kuiskutteli tieto siitä, että lihansyönti tappaa ja on hirveä ympäristörikos.

Usein tuntuu, että tavallinen elämä on yhtä rikosta muutenkin tai ainakin paheksuttavaa.
Tavallinen tosin on vaarallinen sana, koska määritelmiä löytyy yhtä paljon kuin ihmisiäkin.
Yritän silti. Halukkaat voivat pelata rikos-bingoa.

Perusasiat. Koti on omistusasunto, josta on velkaa. Sähkön ohella puulämmitys. Perhettä on, saman katon alla nainen ja mies sekä vaihtelevasti lapsia, kaikki eivät välttämättä biologisesti yhteisiä.

Autoja on vähintään yksi, usein kaksi, koska julkinen liikenne on nollassa tai vaikeaa ja välimatkat liian pitkiä pyöräilyyn.
Työpaikka on vakituinen, hommat ei aina niin mieluisia.
Koira, kissa tai useampia, ellei allergiaa.

Arki. Kaupasta, jonka kassalla lompakosta kaivetaan kanta-asiakaskortti, ostetaan jauhelihaa, makkaraa ja pottuja sekä sinistä maitoa, kahviin ehkä punaistakin.
Vaatteita ostetaan marketeista, kun on pakko, ja välillä parempia kuteita erikoisliikkeistä, usein lähimmästä.

Kotona tuijotetaan edukkaalla sohvalla telkkaria, kotimaisia sarjoja mieluiten sekä puoli yhdeksän uutiset. Samalla vedetään iltapalaksi ruispaloja juustolla ja palvikinkulla sekä kurkkusiivuilla, jos niitä on jaksanut leikata.
Pyykkikone pyörii, nojatuolissa on jättikasa puhtaita vaatteita odottamassa viikkausta.

Lapsi levittää lelunsa joka päivä ja kissa pissii joka kolmas päivä lattialle, matolle tietenkin.
Työaamuina väsyttää, kun ei tajua mennä ajoissa nukkumaan.

Minusta ihan tavallinen elämä on hyvää.

Vapaapäivät. Itsenäisyyspäivänä katsotaan linnanjuhlat. Firman pikkujouluissa käydään baarissa ja juodaan keskikaljaa.

Jouluna syödään kinkkua ja ollaan perheen, rohkeimmat jopa suvun kesken. Kuusi on oltava, edes muovinen.

Pyhinä käydään isovanhemmilla, joiden luona vieraillaan liian vähän ja liian harvoin, mikä aiheuttaa kestosyyllisyyttä.
Kesälomalla mennään mökille, huvipuistoon, terassille, kesäteatteriin ja taidenäyttelyyn. Matot pitää pestä ja ikkunat.
Talvella seurataan jääkiekkoa ja hiihtoa, kesällä keihäänheittoa. Ainakin, jos on arvokisavuosi.

Ajatukset. Yleistä tai jatkuvaa maailmantuskaa ei tunneta, koska joka päivä ei ehdi miettiä ilmastonmuutosta, peruskoulun rappiota, öljyn hintaa tai tasa-arvon globaalia toteutumista.

Enemmän pohditaan, riittävätkö rahat seuraavaan tilipäivään, miten syöpään sairastunut Kaija-serkku jaksaa, miksi auto pitää omituista ääntä ja iskeeköhän flunssa päälle.
Tai milloin jaksaisi tehdä lämmityspuita, että sähkölasku olisi edes siedettävä.

Nykymaailmassa erilaiset vähemmistöt ovat niin pinnalla, että enemmistön tavoista tuleekin pahoja. Tuntuu, että tavallisuus on väärin, tai vähintään sivistymätöntä, vanhanaikaista ja tylsää.

Olkoon sitten niin.
Minusta ihan tavallinen elämä on hyvää.
Toisin kuin se kasvisruoka. Se oli pekonillakin pahaa.

Tanja Rihu
tanja.rihu@kaakonviestinta.fi

Kirjoittaja on Kaakon Viestinnän toimittaja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat

Kommentoidut