Luontokolumni: Viitteitä paremmasta

Pekka Mäkinen

Luontokolumnisti Pekka Mäkinen on puuhastellut syksyllä linnunpönttöjen puhdistuksen parissa.
Luontokolumnisti Pekka Mäkinen on puuhastellut syksyllä linnunpönttöjen puhdistuksen parissa.

Tavanomainen linnunpönttöjen puhdistus ajoittuu syyskuun puolivälin jälkeiseen aikaan, jolloin pöntöissä majaansa pitävät kaikenmaailman pörriäiset ovat jo muuttaneet osoitettaan tai kuten yleisempää, niin sanotusti hiippakuntaansa. Ilmojen viilenemistä odotellessa ehti viivähtää viikko jos toinenkin.

Lopulta lokakuun viimeiselle viikolle ajoittunut puhdistustyö sujui plusasteisessa säässä. Takana oli hieman viileämpiä päiviä ja öitä, enkä malttanut enää jahkailla, vaan kolistelin jatkotikkaat olalle ja lähdin kiikuttamaan niitä pitkin tonttia – ja myönnettäköön, naapurien palstoja.

Ennen tyhjennysoperaatiota tulee spekuloitua, minkä sisältöisiä pönttöjä vastaan osuu. Kahtena edellisenä kesänä poikaskuolleisuus oli aiempia vuosia runsaampaa. Nuo edelliskesät ja syksyt ovat jääneet tuoreina muistiin.

Tikasrappuja puuta vasten asetellessa muistin, minkä verran kustakin pöntöstä oli eri kehitysvaiheisia poikasia menehtynyt, todennäköisimmin nälkään. Joissain pöntöissä oli kehittymättömiä munia, joissain suurimmalta osin tiaisten tai kirjosieppojen vielä höyhenettömiä poikueita.

Kulunut kesä antoi viitteitä paremmasta. Ensimmäisen puhdistettavan pöntön katon sivuun nostaminen antaa ounastella, onko linnuilla ollut edellytykset onnistuneeseen pesintään. Mikäli pesäaihio ja pöntön sisäseinät vaikuttavat kuivilta, on lupa olettaa hyvin sujunutta perhearkea.

Kahdessa kottaraisen koolle rustatussa pöntössä oli vahvat viitteet liito-oravan läsnäoloon.

Kahdestatoista lähialueen pesästä vain kahdessa oli joko huonosta pöntön sijoittamisesta tai itse tekeleestä johtuen kastunut pesäaihio. En usko, että niihin oli edes aloitettu munintaa; siksi keskentekoisilta hankkeet näissä kahdessa tapauksessa vaikuttivat.

Ainoastaan yksi miltei lentokykyinen talitiaisen poikanen löytyi kuolleena. Lopuissa siivoamissani asumuksissa viitteinä onnistuneista pesinnöistä oli painuneet, ulosteen sittaamat pesäaihiot.

Rohkenen paljastaa, että kahdessa kottaraisen koolle rustatussa pöntössä oli vahvat viitteet liito-oravan läsnäoloon.

Kuten elämässä yleensä, lintusyksyynkin osuu kaikenlaista; jotain hyvää, jotain vaikeammin hyväksyttävää. Noin kilometrin päässä tontiltamme olevan muuntajan alta, varvikosta, Pimu-koira äkkäsi jotain nuuhkimisen arvoista. Lintualan ihmiset jo varmasti tästä osaavat päätellä jotain. Siinä retkotti selvästikin muuntajan johtimiin törmännyt haukka, ulkoisesti elämänsä kunnossa. Jos jotain positiivista, niin se, että surma on käynyt silmänräpäyksessä.

Linnulla oli rengas jalassaan, joten lähetin tiedot Eläinmuseon Luomus-palvelun nettilomakkeella. Parin viikon jälkeen sain palautteen; kuluneena kesänä Rantasalmella rengastettu kanahaukka naaras, jolle elinpäiviä ehti kertyä 123 vuorokautta. Näin käy useille poikasille ensimmäisen elinvuotensa aikana.

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.