Itä-Savon uusi luontokolumnisti Pekka Mäkinen: "Helmipöllö ei puputtele turhanpäiten"

Itä-Savon tuore luontokolumnisti Pekka Mäkinen avaa ensimmäisessä kirjoituksessaan pihapiirissään viihtyneen helmipöllön elämää.

Palmusunnuntain jälkeen alkoi hiljainen viikko. Kernaasti haluaisimme sellaisen alkavan myös pihapiirimme helmipöllöreviirillä. Edellisvuonna helmipöllö kuulutti reviiriään muutaman viikon. Seuraavan kerran yöaktiivisen pöllön läsnäolo havaittiin vaimon vilkaistessa alkukesästä tuvan ikkunasta läheisen puronotkelman suuntaan. Hän ihmetteli, mikä tuhkanharmaa pallo huojuu vanhassa palokärjen kolossa. Selvisi, ettei helmipöllö puputellut turhanpäiten helmikuun iltoina; kolon suuaukolla maailmaa mitteli keltaisin katsein ainakin kaksi pöllönpoikasta.

Tänä vuonna ahkeraa puputtelua on jatkunut pitkälti helmikuulta. Ääni on ihmiskorvaan hieno, mutta löytyykö tärkeintä, eli taantuvan lajin naarasta kuulolle. Ravintoa kyllä on. Linnunruokinnalla peukalonmentävät reiät lumessa kielivät muistakin ruokailijoista kuin toivotuista, eli siivekkäistä. Toisaalta jyrsijöiden läsnäolo tekee ruokintapaikasta monipuolisemman. Yöaktiivisille siivekkäille sekä ketuille on lähiruokaa tarjolla, hyvin ravittua ja tuoreustakuulla.

Saman helmipöllön edesottamukset askarruttivat aiemminkin. Se norkoili aurinkoisena helmikuun päivänä useita tunteja kuusen oksalla liki tuvan ikkunaa, keltasirkkujen ja tiaisten sekä mustarastaan nokkiessa ruokaa kaikessa rauhassa pari metriä pöllön alapuolella. Ruokintapaikan kuhina kyllä kiinnosti; katse tarkentui ja olemus jännittyi saalistusvalmiuteen. Uneliaisuus kuitenkin vei voiton ja silmät lupsahtelivat. Tietäähän tuon suhteuttaessa omiin tekemisiinsä olotilan kun pitäisi toimia, mutta silmiä painaa. Mieluummin sitä jatkaa ettosia ja ajattelee, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kun ääntely taas kuului lauhassa illassa, totesimme iloksemme tonttinaapurin olevan voimissaan.

Ruokintapaikan kuhina kyllä kiinnosti; katse tarkentui ja olemus jännittyi saalistusvalmiuteen.

Soitto tutulle rengastajalle hälvensi ounastelujamme pöllöuroon naimahuolista. Uros todennäköisesti on sama kuin viime vuonna, ja viihtyy hyväksi havaitulla pesimäpaikalla. Puputtelua eli reviiriääntelyä voi kestää loppukeväälle. Elokuussakin tiedetään helmipöllöjen ruokkineen pesäpoikasiaan. Kyse on lähinnä siitä, jaksaako uros puputtaa samoilla sijoilla illat pääksytysten. Edellisvuonna onnistunutta pesintää edelsivät pidempitavuiset puputukset. Tänä talvena lintu aloitti kolmitavuisella. Viimeisimmät kuulemamme ovat olleet viisi- ja kuusitavuisia. Vaihteluntarpeen voi urakan huomioiden ymmärtää.

Pöllön ravinto lie turvattu linnunruokintakauden loppuun saakka. Mustarastaiden muuttoaallon saapuessa joukkoa ravitaan omenamurskalla. Sitä nauttivat myös pienemmät vipeltäjät yön tunteina mustarastaiden vielä viipyessä yöpuullaan.

Helmipöllön puputusta pääsee kuuntelemaan tästä linkistä.

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija ja Itä-Savon tuore luontokolumnisti.

Uusimmat uutiset