Kolumni: Kirjopesu, kiitos! — Eli mitä tehdä, kun aikuisella miehellä on paita aina väärinpäin?

Kun Savonlinnasalin valot syttyivät palamaan väliajan merkiksi, vilkaisin miestäni iloisena. Konsertin ensimmäinen puolisko oli ollut juuri niin vetävä kuin olin aavistanutkin.

Kurottauduin supattamaan mielipidettäni miehen korvaan — ja iloni sammui äkkiä. Havaitsin, että miehen pikkutakkinsa alle pukema t-paita oli väärinpäin. Eikä vain saumat ulospäin, vaan myös pesulappu edessä, kaulan alla, eli oikein tuplasti väärinpäin.

Mielialani sukelsi nopeasti raivon puolelle. Komensin seuralaiseni kipittämään äkkiä vessaan ja veivaamaan paitansa sellaiseen asentoon, mihin se yleisten pukeutumiskäsitysten mukaan kuuluu.

Niin hän teki, mutta koko loppuiltaa leimasi ikävä sävy. Minua mietitytti kaksi asiaa. Yksi: miten joku saattaa lähteä kotoaan paita väärinpäin ja kaksi: miten minä, jolla on niin tarkka silmä, en ollut havainnut sitä ajoissa, vaan vasta sitten, kun ukko oli ehtinyt tepastella iloisesti virnistellen siellä täällä Wanhan Kasinon baaripöydissä 40 asteen kirjopesua ja linkousta vaativa lippulappu kirkkaasti leuan alla loistaen?

Kun lapset lähtivät kotoa maailman tuuliin, luulin, että huolehtimisen määrä elämässäni vähenisi. No eipä vähentynyt. Mies on tehokkaasti lisännyt omaa huolimattomuuttaan niin, että huolieni taakka on lähes samaa tasoa kuin lapsiperhevaiheessa.

Paitsi, että joudun kyttäämään paitojen oikeinpäin-vai-väärinpäin-dilemmaa, pitää kotoa lähtiessä tsekata myös, ovatko kauluspaidan miehustat kohdakkain, vai noudattaako napitus perinteistä juoponnappi-tyyliä.

Kengätkään eivät aina mene oikeisiin jalkoihin. Viime kesänä teimme pitkän kävelyretken ja vasta kotiin palatessa mies havaitsi, että vaellussandaalit ovat väärissä jaloissa. Mutta ei se kuulemma ollut haitannut kävelyä yhtään!

Miehen mielestä naputukseni vaatteista ja niiden pukemisesta on ylimitoitettua. Jos tänään paita on väärinpäin, ja sen riisuu illalla helmasta kiinni ottaen ja pään yli vetäen, niin huomenna se on jo oikeinpäin. Ja niin edespäin vuoropäivin, kunnes paita päätyy pyykkiin ja minä viikkaan sen kaappiin oikeinpäin. Näin ajatellen paita on keskimäärin enemmän oikeinpäin kuin väärinpäin.

Toki ymmärrän senkin, että mies voi tehdä tämän kaiken ihan tahallaan ja suunnitellen. Ehkäpä hän tajuaa, että mieleni on toisinaan apea ja elämäni tarkoituksetonta. Saan olooni helpotusta, kun hän järjestää minulle tilanteita, joissa saan päteä ja tuntea itseni taas tärkeäksi.

Noudattaako napitus perinteistä juoponnappi-tyyliä?

Vaan menee viisaskin vipuun. Taannoin matkustimme junalla pääkaupunkiin ja juhlan kunniaksi laitoin päälleni korean pitsipaidan. Jossain Kouvolan korvalla mies alkoi tuijottaa minua ja hänen silmiinsä syttyi voitonriemuinen katse. ”Sinullahan on paita väärinpäin”, hän sai sanottua silmät onnenkyynelistä kiiltäen.

Tarkistin asian. Niinpäs olikin. Pitsipaitani oli niin reikäinen ja röpelöinen, etten ollut huomannut lainkaan, että saumat törröttivät tulospäin. Kun palasin junan vessasta paidankäännöstä, puhui mies puhelimessa. Hän julisti jollekin suureen ääneen, miten rouva tarkkanokka oli nyt erehtynyt ja kuinka kauhea hänen tilanteensa oli, kun joutui liikkumaan ihmisten ilmoilla tällaisen moukan kanssa.

Kirjoittaja on Itä-Savon toimittaja.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut