Kolumni: Vaikka SaPKoa nyt kovasti koetellaan, on seuran parempi pysytellä itsenäisenä seurana kuin lähteä epävarmaan farmirumbaan

Ilman poikkeuksellista loukkaantumisaaltoa nyky-SaPKo tulisi vallan hyvin toimeen omilla sopimuspelaajillaan ja parilla täsmälainalla.

Soila Puurtinen

Atte Karppinen on osoittautunut SaPKolle hyväksi hankinnaksi. Nuorelle oululaiselle on tarjolla nyt isosti vastuuta.
Atte Karppinen on osoittautunut SaPKolle hyväksi hankinnaksi. Nuorelle oululaiselle on tarjolla nyt isosti vastuuta.

Ei ole helppoa paikallisella jääkiekkotoimintaa harjoittavalla Pallokerholla tällä hetkellä.

SaPKon pukukopissa alkaa olla liian väljää, kun kovia pelimiehiä putoaa pitkille sairauslomille jos ei nyt päivittäin niin ainakin viikoittain.

Vastaavaa loukkaantumissumaa runkosarjan ajalta ei joukkueenjohtaja Pekka Lindénkään pitkältä uraltaan muista.

Laadukkaille pelaajille on erittäin vaikea hankkia laadukkaita korvaajia, varsinkin kun tietää, että jääkiekkoseurojen kassoissa ei juuri ylimääräistä setelirahaa ole.

Kateellinen ei SaPKon johtohenkilöille kannata juuri nyt olla. Paineet ovat kovat ja ratkaisukeinot vähissä, mutta yrittää pitää, että juhlakausi ei lässähdä pannukakuksi.

Esimerkiksi Mikko Lahtelan tasoisia pelaajia ei yksinkertaisesti ole vapailla markkinoilla, vaan sellaiset ovat vastuullisissa tehtävissä joukkueissaan. Joko Liigassa tai Mestiksessä.

SaPKo on vielä löytänyt päteviä korvaajia omista riveistään, mutta kokoonpanon ulkopuolella on tällä hetkellä yksi hyökkääjä.

Kun runkosarjastakin on pelaamatta vielä yli puolet, niin kuormaa piisaa pelikuntoisille pelaajille. Ja kun kuormaa piisaa ja väsymys painaa, niin loukkaantumisriski kasvaa päivä päivältä. Täydennystä on jostain pakko saada. Pakko.

Urheilu on arvaamatonta leikkiä ja sen on SaPKo totta vie tällä kaudella saanut kokea.

SaPKo viettää ensi vuonna 90-vuotisjuhliaan ja unelmana sekä tavoitteena on juhlia keväällä Mestiksen mestaruutta. Marraskuussa on vielä turhan aikaista puhua siitä, että tavoite ei toteudu, mutta uhkaavia pilviä roikkuu taivaanrannassa.

Sarjasijoituskaan ei anna aihetta hurraa-huutoihin. Pässipaidat löytyvät sijalta kahdeksan eli on viimeinen pudotuspeleihin menossa oleva joukkue.

Pelattuja otteluita savonlinnalaisilla on tosin vähiten koko sarjassa, joten voittoputkilla tilannetta on mahdollisuus korjata. Tietenkin se vaatii sitä, että joukkueen peli kulkee mallikkaasti. Tällä hetkellä se ei sitä tee. Aikaa asian korjaamiseksi ei liian paljon ole.

Vaikka en ennustaja olekaan, niin kristallipallo näyttää siltä, että pässipaidat taistelevat runkosarjan lopun ennemmin pudotuspelipaikasta kuin kärkisijoista ja kotiedusta.

Kun Mestiksessä ei enää makseta palkintorahoja menestyksen mukaan, niin runkosarjasijoituksella ei ole niin väliä. Tärkeintä on päästä pudotuspeleihin.

Keskiviikkoiltana tuttu mies tuumaili pleksin takana LeKi-peliä katsoessaan, että pitäisikö SaPKonkin tehdä kunnon yhteistyösopimus jonkun liigaseuran kanssa. Hänen mielestään se on nykyaikaa.

Liekö ajatuksen pontimena ollut se, että Mestiksen kärjessä porhaltavan LeKin kokoonpanossa oli useita, laadukkaita pelaajia, joiden pelihanskojen väri paljasti heidän olevan Tampereen Tapparan omaisuutta.

Tulin siihen tulokseen, että parempi on SaPKon pysytellä itsenäisenä seurana kuin lähteä epävarmaan farmirumbaan, jossa on toki omat hyötynsä, mutta myös ongelmansa. Haitat ovat hyötyjä suuremmat ennen kuin toisin todistetaan.

Ilman poikkeuksellista loukkaantumisaaltoa nyky-SaPKo tulisi vallan hyvin toimeen omilla sopimuspelaajillaan ja parilla täsmälainalla. Kyllä SaPKo pärjää itsenäisenä, vaikka välillä koetteleekin.

Urheilu on arvaamatonta leikkiä ja sen on SaPKo totta vie tällä kaudella saanut kokea.

Kirjoittaja on Itä-Savon urheilutoimittaja