Kolumni: Poliitikot ovat luvanneet uuden rautatiesillan Laitaatsiltaan, jotenka kiskot kiiltävät vielä

Suomen rautatieverkosto, ikkunaksikin Eurooppaan kehuttu, rakentui 1800-luvun loppupuoliskolla. Savonlinna sai omansa 1900-luvun alussa, ensin Elisenvaaraan 80 kilometrin radan ja sitten ratayhteyden Pieksämäelle.

Kolumni: Poliitikot ovat luvanneet uuden rautatiesillan Laitaatsiltaan, jotenka kiskot kiiltävät vielä

Savonlinna on saanut paistatella hyvässä julkisuudessa.

Se alkoi television Suomi 100 v. -ilmakuvilla. Sitten tulivat oopperajuhlat ja Putin. Syksyllä Grillit huurussa ja Pikku Kakkonen kurvailivat Savonlinnan herkkujen perässä. Lörtsymestari Sirkka Makkosesta tuli valtakunnan julkkis.

Rautatie nosti Savonlinnan kehityksen aivan uudelle tasolle.

On saatu kielteistäkin mainosta.

Hyvin on noteerattu muun muassa Savonlinna—Pieksämäki-rautatie, jonka 42 miljoonan euron remontti ei ole johtanut mihinkään.

Kyseisellä rataosuudella liikenne loppui muka siihen, kun pölkyt uusittiin. Se oli kesä 2010.

Ihan niinkään ei ollut. Radan vieressä asuva savonlinnalainen muistaa, että aluksi liikennettä oli jonkin verran, väheni vähitellen ja loppu onkin historiaa.

Laitaatsillan rautatiesilta purettiin pari vuotta sitten. Poliitikot ovat luvanneet uuden sillan, jotenka puheisiin luottaen kiskot kiiltävät vielä.

Suomen rautatieverkosto, ikkunaksikin Eurooppaan kehuttu, rakentui 1800-luvun loppupuoliskolla.

Savonlinna sai omansa 1900-luvun alussa, ensin Elisenvaaraan 80 kilometrin radan ja sitten ratayhteyden Pieksämäelle.

Tulisieluisia rautatien puolesta taistelijoita valtiopäivillä olivat Mönkkölänhovin isäntä, valtiopäivämies Hugo Landgren (Kalima) ja liikemies Aleks Sikio.

Iloitsevat savonlinnalaiset tiesivät, mitä senaatin päätös merkitsi. Rautatie nosti Savonlinnan kehityksen aivan uudelle tasolle.

Myös radanvarsikylät saivat enemmän. Kaupungin mahdollisuudet, työpaikat ja koulut olivat junamatkan päässä.

Junatunnelmaan kuuluivat aluksi pelurit ja kaupustelijat. Pelurit häädettiin, mutta monien kallislahtelaistenkin muistama iloinen piirakkamummo jäi.
Ja kyllähän lämpimät karjalanpiirakat aamupaloiksi maistuivatkin.

Aini Rössi

Kirjoittaja on vapaa toimittaja

Luetuimmat

Kommentoidut