Luontokolumni: Monimuotoisuuksia salaisen metsäreitin varrella

Kaikkialla kaikuva ilmastonmuutos käsitteenä voi haipua ihmisten mielissä kuin neula heinäsuovaan. Se on kuin otsikko lakikirjan kannessa, kiinnostava, ja sen tiedostaa olevan tärkeä, mutta ei jaksa kahloa läpi tai lukea ensimmäistäkään sivua. Antaa muiden tutkia.

Meille täällä Sulkavan haja-asutusalueella on suotu runsaasti reittivaihtoehtoja jolkotella. On erimittaisia, tasamaata ja polveilevaa. Jyrkkää, jos hikeä kaipaa. On mahdollista valita parista lenkistä myös sellaiset, joilla mahdollisesti kohtaa kanssakulkijoita. Aina ei ole juttupäällä. Nyt jo useamman vuoden täällä asuneena osaa ounastella minä päivänä ja mihin kellon aikaan todennäköisimmin kohtaa ja kenet.

Vuodenaikaan nähden kovin lauhkeana aamuna päätimme humpin kanssa valita joltisenkin yhteisestä päätöksestä tietyn kolmen kilometrin reitin. Se kuuluu viiteryhmään, josta ei kovin hanakasti huutele turuilla ja toreilla. Paremminkin nostaa sormen huulilleen ja on vaiti. Eri asia, jos joku tulee kysymään, oletteko jo osuneet lenkillä siihen järeään vanhaan metsään.

Reitti aukeaa maantieltä talousmännikön läpi vähän kuin porttina johonkin unohdettuun. Kapealla tienpohjalla kuivahtaneissa lätäköissä erottaa milloin metsäkanalintujen, milloin ilveksen, mäyrän, kauriin tai supin jälkipainanteet. Koiran kanssa liikkuessa tulee pysähdeltyä ja katseltua ympärilleen, antaa mielikuvituksen nähdä oksistoissa milloin mitäkin menijää — kuten minä tässä iäkkäiden kuusien ja koivujen kirjavoimassa metsässä liito-oravan katselemassa ylhäältä kuusen oksalta. Toiveikkaana, mutta vain sielun silmin nähdä ja kuulla viirupöllöä tuon kookkaan risulinnan liepeillä puhaltelemassa varoitus- tai kosiohaukahduksiaan.

Pitkästi emme ehtineet astella paluumatkaamme kun valkoselkätikka lennähti selkäni takaa järeälle koivunrungolle. Kiitos koiran käännyin katselemaan taakseni. Tunsin mielihyvää, että sain nähdä valkoselän aterioimassa ja oleskelemassa lajilleen luonnollisessa ympäristössä, edes tässä rajatussa vanhan metsän näytepalassa. Kenties saamme tikkayksilöstä välivuoden jälkeen vierailevan tähden talviruokinnalle. Kotipihassa pysähdyin kuuntelemaan hanhien ylilentoa, haukahtelu kuului mutta hanhia ei näkynyt. Puukiipijä tuli ja kuittasi retken onnistuneeksi.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on kuin rakennettava talo. Ei talokaan synny ilman eri alojen asiantuntijoita ja tekijöitä. Monimuotoisuutta on vaalittava ilmastotyön ohessa myös omana missionaan. Tekijöistä muodostuu kokonaisuus jolla saadaan aikaan viihtyisät olosuhteet niin asukkaille kuin rakentajille.

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Kommentoidut