Luontokolumni: Kesän käynnistys

Itä-Savon luontokolumnisti Pekka Mäkinen pohdiskelee tuoreessa kolumnissaan kesän käynnistymistä.

Kahtena edellisvuotena sinirinta on toukokuun puolivälissä muuttomatkallaan pohjoiseen näyttäytynyt joltisenkin samalla kohtaa pihakoivun juurella – toki on vain arvaus oliko kyseessä sama yksilö. Tänä vuonna emme lintua pihassa tavanneet, muualla Etelä-Savossa on kirjattu muutamia havaintoja.

Tyystin kadoksissa on ollut myös kovin kaipaamani leppälintu. Sen ilmaantumista pihapiiriin on voinut odotella ”juna-aikataulun tarkkuudella” värisyttelemään pyrstöään kompostin vierustan puiden oksille 3.—5. toukokuuta. Kahdeksasta tonttimme pöntöstä voi varmuudella sanoa pesinnän olevan meneillään kesäkuun alkaessa vain yhdessä, talitintin toimesta.

Luonnolla on tunnetusti lukuisia tapoja hoitaa ihmisiä kuntoon. Yhden kolumnin palstatila ei anna mahdollisuutta eritellä niistä kuin murto-osan. Yksi uskomaton esimerkki olkoon tämä, joka osui juuri edellisen lauseen pistettä merkitessäni. Sivusilmällä huomasin liikettä ikkunaa liki olevan männyn kuivettuneella oksalla; vuoden ensimmäisen havaintoni harmaasieposta. Lämmin sykähdys läikähti sydänalassa ja huikkasin havainnosta vaimolle.

Jos on hieman hiljaista lintumaailmassa, niin kasvikunnassa huomio kiinnittyy poikkeuksellisen reheviin ja runsaisiin luonnonkukkiin. Myös kevään herkut, röpelöiset korvasienet ylsivät kuluvana keväänä hirmuiseen kasvuun sekä kooltaan että lukumäärällisesti. Tältä keväältä jo kuihtuneet kangasvuokotkin ainakin näyttäytyivät edelliskeväisiä muistikuviani suurempina.

Luonnonkasvien kasvuähky antoi kimmokkeen suoria perhekuntana puutarhalle, jokakeväiselle ja odotetulle kevätretkelle. Aina siellä tuppaa käymään kuten linnunruokinnan kanssa, eli ”nyt emme kyllä”. Tarkoitus oli hankkia ainoastaan pari tyrnipensasta sekä korallikanukka. Kotimatkalla Terhille ja Tarmolle (tyrnit) sekä kanukalle pitivät auton perässä seuraa vesimyyrien hävittämän tilalle hankittu jaloakileija ”Yellow queen”. Silti, vaikka viimeksi mainitun osalta vaimolla oli vankkaakin vankempi mielipide, ettei myyränruokiin tai muuten kituliaisiin epäviihtyjiin enää sijoiteta senttiäkään. Ja olihan kotimatkalla kyydissä myös valkoinen ukonkello, sen tilalle, jonka vaimo kaivoi rikkana penkistä ja unohti mihin paakun heivasi. Muutama päivä uuden ukon asetuttua kukkamaahan vanhakin löytyi.

Korallikanukoita kannattaa istuttaa jos tykkää syksyllä katsella mustapääkerttuja. Valkoiset marjat kelpaavat kertuille, mutta myös muille pienille siivekkäille.

Tämän jutun julkaisupäivänä on jo monia juhlia vietetty joten paljon onnea ja menestystä kaikille valmistuneille, niin luonnonvaraisille pesyeille kuin opinahjon oven sulkeneille!

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.