Luontokolumni: Pallo ja sen asukit

Mikäli katselemme kotiplaneettaamme niinkin etäältä että se näyttäytyy pyöreänä, pääosin sinivoittoisena pallona, voidaan laskea näkyvissä olevan vesistön, siis meren rantaviivan pituus.

Kansainväliseltä miehitetyltä ISS-avaruusasemalta katsoen kotipallomme esittäytyy ainoastaan laakeana, kaarevana näkymänä syystä, että tukikohta kiertää maata ainoastaan 408 kilometrin korkeudella. Rantaviivan pituus lisääntyy olennaisesti pudottautuessa kaukaisuuksista ISS-avaruusaseman korkeudelle, jolloin suurimmat järvet tulevat merien lisäksi näkyviin ja mitattavaksi.

Jälleen uusiin mittauslukemiin päästään siinä vaiheessa, kun ollaan niin lähellä, että Mertajärvessä pulikoiva haapana vie mittailijan huomion. Kun mittailija siristää silmiään havaitessaan malluaisen näköisen vesihyönteisen, joka tarkemmassa tarkastelussa osoittautuu suursukeltajaksi, päästään rantaviivan mittaustarkkuudessa jo melko lähelle optimaalista.

Havainnostaan innostuen hyönteisistä kiinnostunut mittaaja päättää säätää optiikkansa erotuskykyä havaitsemaan entistäkin pienempää eliöstöä. Hän kohdentaa katseen aivan rantaviivan tuntumassa kosteikon laidalla kasvavan paksukaarnaisen raidan rungolle. Ensi töikseen hän laskee nelisenkymmentä jäkälälajia sekä lukuisan määrän sammalia raidan päällysvieraina.

Samaisen rantaviivan tuntumasta hän löytää vanhan haavan, jonka rungolta hän erottaa suorasuusulkukotilon ja hienouurresuusulkukotilon. Lehtikariketta saman haapapuun tyvellä tarkkaillessa hän tapaa sileä-, pikkupoimu-, ja kaksihammassulkukotiloita sekä lasikiilto-, vasenkierre-, ja kääpiökotilon.

Aikoinaan rantaviivaan kaatuneen haavan juurakossa aarnisammal paljastuu mittaajalle hohtaessaan valoa linssimäisillä elimillään. Maapuulta mittaaja erottaa kirjanpainajan sekä tämän tekemissä käytävissä asustavia petokuoriaisia kuten norkovilistäjän, konnakuoriaisen sekä kaarniaisia. Kuolevalla kuusenrungolla mittaaja havaitsee kuusijäärän, närekätkän, kuusenlaakavilistäjän ja närenyhäkkään.

Entäpä tuon yhä pystyssä sinnittelevän haapavanhuksen asukkaat; ontomantukuntikas, haavanlahokärsäkäs, jalavanlahokärsäkäs, kyrmysepikkä. Mittaaja havahtuu, kun samaisen ikihaavan vanhasta palokärjen kolosta helmipöllö työntää pyöreät kasvonsa ihmettelemään maailman menoa.

Luovuutta ei ole puuttunut hyönteisten nimeäjiltä. Kuvahaulla ”hyönteinen närenyhäkäs” saattaa löytää myös kekomuurahaisten seurassa elelevän, melko harvinaisen mairevilistäjän (Lomechusa pubicollis).

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.

Kommentoidut