Launo Päivätie kysyy kolumnissaan: Missä nuorten puolustajat?

Joku voi olla nyt sitä mieltä, että kysymys on kärpäsestä myrskyisessä vesilasissa.

Se, että vapaa-aikatoimi joutui sulkemaan nuorisotilat kaupungin henkilöstösäästöjen takia, ei maata kaada. Ei edes haudan partaalla hoipertelevaa Savonlinnan kaupunkia.

Mutta kyllä se jostain kertoo. Arvovalinnasta ainakin. Ei tässä tapauksessa ehkä niinkään arvovalinnasta vapaa-aikatoimessa, vaan päätöksenteossa yleensäkin.

Kun kaupunginvaltuusto joulukuussa päätti tulevien vuosien henkilöstösäästöistä, se päättää rätkäytti niistä enempää ajattelematta päätöksen välittömistä seurauksista.

Päätös johti yhteistoimintamenettelyyn. Sillä on paitsi paha kaiku kaupungin maineelle, se tietää myös sitä, että ensimmäisenä liipaisimella ovat määräaikaiset työsuhteet.

NuTun konkurssin jälkeen kaupungin nuorisotoimi on pyörinyt määräajaksi kaupungille palkattujen nutulaisten voimin. Kahden työsopimusta jatkettiin, kahden ei. Se johti nuorisotilojen sulkemiseen.

Sama valtuusto päätti 1,2 miljoonan investoinnista Tanhuvaaraan rakennettavaan jalkapallohalliin. Se ei ollut rahasta kiinni. Ja pitäähän se rakentaa, kun jääkiekkoilijat saivat harjoitushallin.

Nyt joku sanoo, ettei näitä asioita voi verrata keskenään. Mutta kyllä voi. Kaupungin rahoista on kysymys niin palkoissa kuin rakentamisessakin.

Kaikki nuoret eivät pelaa lätkää eivätkä futista.

Hallit ovat tärkeitä jääkiekon ja jalkapallon harrastajille, mutta kaikki nuoret eivät pelaa lätkää eivätkä futista. Kaikille perheillä ei ole niihin varaa.

Urheiluseuroissa tehdään hyvää nuorisotyötä. Terve harrastustoiminta ennaltaehkäisee nuorten syrjäytymistä ja pitää heidät pois kaduilta mummoja potkimasta.

Harrastuksissaan aktiiviset nuoret eivät kaipaa kaupungin nuorisotoimintaa. Mutta kaupungin kohdeavustukset heillekin seurojensa kautta kelpaavat, kun pitää päästä kivoille kilpailumatkoille tai leireille.

Kaupungin nuorisotyön tehtävä on tavoittaa nuoria, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet harrastusten ulkopuolelle. Jotain heillekin on olla tarjota, jos kotisohvalla keskikaljaa kittaavien vanhempien suhtautuminen jälkikasvunsa tulevaisuuteen on evvk.

Kaupungin nuorisotoimi keskittyy nyt muun muassa Ankkuritoimintaan, koulunuorisotyöhön ja ennaltaehkäisevään päihdetyöhön. Niitä säästöleikkuri ei vielä ole lopettanut.

Myös Linnalan Nuoret ja seurakunta tekevät ansiokasta nuorisotyötä, mutta kaikkia nekään eivät tavoita. Ilmeinen vaara on, että osa nuorista jää kadulle, kun Sokoksen rapuillakaan ei saa enää istua.

Syrjäytymisuhassa olevilla nuorilla ei ole sellaisia lobbareita kuin kulttuuriväellä ja urheiluseuroilla. Porua on kyllä pidetty teatterin rahoista ja harjoitushallista sekä jalkapallokuplasta, mutta nuorisotyön rahoista paljon vähemmän.

Mutta eipä hätää. Vaalit lähestyvät ja kaikki poliitikot hokevat, että nuorissa on Suomen tulevaisuus. Uskokoon heitä ken haluaa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

launo.paivatie@gmail.com