Kolumni: Go, Savonlinna, go!

Timo Seppäläinen

Kolumni: Go, Savonlinna, go!

Pieniä, kekseliäitä ja tasokkaita tapahtumia epätavallisissa paikoissa. Saarilla, metsissä ja puistoissa, kallioille, veden äärellä, terasseilla.

Näitä on ollut Savonlinnassa ja ympäryskunnissa pitkin kesää, kiitos erilaisten hankkeiden ja idearikkaiden tekijöiden. Samaa jatkaa perjantain Taiteiden yö. Kukapa olisi uskonut tätä vielä vuosi sitten? Mahtavaa toimintaa!

Koronakesä muutti Savonlinnan taide-elämää. Muistatteko alun, noin viikossa tyhjästä luodun kesäkauden avajaispäivän, joka näkyi koko kaupungissa ja viritti uuden, elämänuskoisen Me olemme täällä olemassa ja tämä on ihana kaupunki -tunnelman.

Sama jatkui koko kesän. Kaupunki eli vilkkaana, vaikkei suuri tapahtumia voinutkaan olla.

Sulosaaresta tuli suosittu konserttisali, samoin Mikko-laivan kannesta ja terasseista. Vaikka kesää varjosti pandemia, oli kaupungissa iloa ja jotain hyvin raikasta. Samaa henkii Taiteiden yö.

Olisiko tässä se jokin, jota Saimaa-ilmiö on hakenut? Uusi tapa toimia Saimaan alueelle?

Vuosikymmeniä on ns. kulttuuriteollisuuden kehitys ollut kohti suurta, aina vain massiivisempia megatapahtumia, tunnetumpia esiintyjiä, suurempaa äänentoistoa ja valoshowta. Jopa taidenäyttelyistä on tullut massatapahtumia, joihin pitää jonottaa.

Koronan vuoksi oli pakko tehdä täyskäännös. Arvo ei nyt olekaan yleisömäärässä eikä kassavirrassa, vaan jossain muussa, ilossa, kokemuksessa, uusien elementtien yhdistämisessä. Intiimi tapahtuma voi olla henkisesti suurempi kokemus kuin massakonsertti.

On kuin rajoitukset olisivat Savonlinnassakin avanneet silmät näkemään meitä ympäröivän kauneuden ja opettanut antamaan arvoa sille, että ylipäätään on taidetta. Jokin uusi herkkyys ja ilo, aitous on löytynyt.

Tämä miniatyyritaide sopii koko Saimaan alueella, jossa on tilaa, luontoa ja kauneutta, mutta ei suuria summia eikä yleisö- tai esiintyjämassoja.

Savonlinnassa tänä kesänä syntynyt pieni on kaunista -sapluuna voisi levitä Saimaa-ilmiön pääideaksi. Taiteeseen voisi lisätä myös paikallisen ruuan, retkeilyä, liikuntaa ja rauhoittumista, kaikkea hyvää, jota voi kokea ihan ilman tähtiartisteja.

Uskonpa, että pienet, omaperäiset ja eri elementtejä yhdistävät tapahtumat ympäri Saimaan rantoja kiinnostaisivat myös kansainvälisesti. Ei Saimaan alue kaipaa massaturismia eikä -tapahtumia, vaan sitä, mikä istuu herkkään luontoon ja pieniin kaupunkeihin, ja niitä matkailijoita, jotka arvostavat luontoa ja sen mahdollisuuksia.

Pandemia muuttaa maailmaa perusteellisesti ja todennäköisesti joiltain osin peruuttamattomasti. Tämä voi olla Saimaan ja Savonlinnan mahdollisuus: kaupunki, jonka keskustakin tarjoaa luonnon esityslavoja, voi olla tiennäyttäjä, pandemian jälkeisen taide-ajattelun synnyttäjä.

Saimaa-ilmiön jatkon tekijöiden valintaa odotellaan nyt innolla. Vaikka Savonlinnan konkreettisessa taide-elämässä on toimittu ripeästi, jatkaa Saimaa-ilmiö tahmaista tahtiaan, joka sitä vaivasi jo ensivaiheessa. Kilpakaupungeissa Tampereella ja Oulussa kakkosvaiheen tekijät valittiin jo alkukesällä. Täällä henkilöstöhaku päättyi vasta, kun kilpailijahankkeet olivat tehneet töitä jo yli kuukauden.

Pandemiakesä antoi Saimaa-ilmiölle uudet valtit käsiin. Noh, nyt pitäisi vain löytää ne kädet, jotka tietävät, mitä valttikorteilla tehdään.

Kommentoidut