Luontokolumni: Kiehtovat lepakot

Syyskesän päivä vaihtui myöhäisiltaan, oli käyty maate. Vaimo luki vieressä taskulampun valossa. Olin puolittain unessa vaimon kysyessä, mikä varjo huoneessa häilyy.

Varistettuani unenrippeet tajusin, ettei kyse ollut kauhukirjan villitsemästä mielikuvituksesta; jokin hyönteistä kookkaampi liikkui katonrajassa. Vaimo osoitti taskulampulla varjon suuntaan. Lepakko leyhytteli rinkiä pienessä huoneessa.
Sytyttäessäni kattovalaisimen nahkasiipi tarrautui kattolistaan.

Hain pukinnahkasormikkaat, uskoimme edessä olevan työläs takaa-ajo. Mitä vielä; pohjanlepakoksi osoittautunut lentävä hiiri ei tehnyt vastarintaa. Liekö totta vai kuviteltua, olimme kuitenkin kuulevinamme sen kitisevän sadattelun kiikuttaessani karvapallon ulos. Arvausten varaan jäi, mistä lepakko oli sisälle kulkeutunut.

Vaikka sisälle eksyneen lepakon haluaa toimittaa pikimmiten ulos, ei ole hyvä tarttua lepakkoon ylivarovaisen paksuilla vanttuilla. Ensinnäkin se on huomattavasti vaikeampaa kuin käytännössä hyväksi osoittautuneilla sitkailla, ohutnahkaisilla sormikkailla. Kömpelössä otteessa yllätysvieraan vaurioitumisriski myös kasvaa. Toisaalta naskalihampaat varmasti puhkaisevat taloushansikkaan kumikalvon.

Toisaalta naskalihampaat varmasti puhkaisevat taloushansikkaan kumikalvon.

Syksyisin halkokasoista löytyvät lepakot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Usein ne piilevät kasojen yläosissa katepeltien tai pressujen alla, mihin loppukesän auringon hailut säteet kykenevät lämpönsä ujuttamaan. Klapitalkoot on hyvä ajoittaa lämpimille, aurinkoisille päiville, jolloin päiväpiiloista herätetyt pörröturkit kykenevät löytämään uuden paikan päivänokosilleen ennen hakeutumistaan talvehtimaan puunrunkojen halkeamiin tai maaonkaloihin.

Päiväpiilon kriteereinä ovat kuivuus ja lämpöisyys, talvehtimispaikassa tasaiset kosteusolosuhteet. Lepakot lentävät ja saalistavat lämpötilan ollessa vähintään kuusi astetta.

Autokatoksen rakenteista oli pudonnut auton konepellille hiirenpapanaa muistuttavia jyväsiä. Poimin tuotokset riepuun ja rievussa tuvan pöydälle, jonka äärellä on tutkittu jos jonkinmoisia luonnosta löytyneitä nöttösiä. Netin, sekä kirjan papanat luonnollisessa koossa –kuvituksen avulla johtopäätelmä kallistui lepakkoon.

Jätös on lähes kuten hiiren, mutta rakenteeltaan rakeisempaa.
Syyskuun lämpimät illat tarjoavat otolliset olosuhteet nähdä rakennusten liepeillä pörhältäviä nahkasiipiä. Mainio paikka tehdä havaintoja ovat myös pienet metsäaukiot. Sellaisessa aikoinaan itsekin kohtasin nuo kiehtovat olennot ensimmäisen kerran.

pekka.makinen@pp.inet.fi

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Kommentoidut