Kommentti: Ei kukaan voi vielä tietää

Timo Seppäläinen

Kommentti: Ei kukaan voi vielä tietää

Torstaina tulivat Saimaa-ilmiön eli Savonlinna 2026 -haun toiseen vaiheen työpaikat vihdoin auki. Jo oli aikakin: Tampere ehti jo julkaista omat valintansa – ennen kuin Savonlinnan haku edes alkoi.

Saimaa-ilmiön pääsy jatkoon nosti riemun kattoon, sitä seuraava hiljaiselo palautti maan pinnalle. Hieman jähmeästi tämä etenee.

Mutta nyt on jännää: Ketkä hakevat, ketä valitaan, mikä painaa valinnassa, tuleeko sellaisia, jotka saavat ihmiset mukaan ja jotka voivat punoa jännää ja solmia uutta luovia yhteyksiä?

Alkamassa on tiivis loppukiri, jonka onnistumiseen tarvitaan parhaat voimat ja koko suuren alueen väen tuki.

Kun Saimaa-ilmiön rakentaminen alkoi, ei kukaan voinut tietää, mitä on tulossa. Sitä ei tiedä edelleenkään kukaan.

Käynnissä on ainutlaatuinen prosessi, jollaista ei ole synnytetty missään päin Eurooppaa tätä ennen.

Luovaan prosessiin kuuluu epävarmuuden sietäminen ja se, että alussa on vain aavistus siitä, mihin ollaan menossa. Muutenhan se ei olisi luova prosessi vaan vanhan kertaamista. Se taas ei ole kiinnostavaa eikä sellaista nyt haeta.

Onkin turha huudella vielä konkretiaa ja tarkkaa ohjelmaa: syksyllä käynnistyy prosessi, jossa keväällä laaditun hakukirjan ajatukset täsmentyvät, syvenevät ja ehkä myös muuttuvat.

Jos Savonlinna valitaan kulttuuripääkaupungiksi, alkaa varsinainen rakentaminen kesällä 2021. Silloinkin on aikaa vielä viisi vuotta.

Nyt tarvitaan halua lähteä prosessiin mukaan. Tarvitaan ajatuksia ja intohimoa, taitoa, kokemusta sekä iloa ja hulluttelua. Ilman monen alan tekijöitä ja uusia yhteyksiä ei synny mitään.

Erkki Liikanen nimesi taannoin Itä-Suomesta kaksi Brysselin-näkökulmasta kiinnostavaa asiaa: luonto ja raja.

Luonto on hakukirjassa vahvasti esille, raja ei. Sen pitäisi ehkä olla, vahvastikin.

EU:n pisin ulkoraja Venäjän kanssa on kiinnostava ja eksoottinen, samoin rajaseudun historia. Raja on halkaissut Itä-Suomen monesta eri kohdasta pitkin historiaa.

Harvan kaupungin läpi on mennyt idän ja lännen raja. Savonlinnassa näin on. Oli myös aikoja, jolloin savolaiset ja karjalaiset vainosivat toisiaan.

Sodan ja rajojen alueesta on tullut rauhan maata, ja entiset vihollisheimot hakevat yhdessä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi – hieno kehitys siinäkin. Venäjä on tärkeä kumppani, venäläiset osa Itä-Suomen elämää.

Entäpä tämä: Itä-Suomen kaltaisia raja-alueita, jotka kärsivät kaupungistumisesta ja keskittämisestä, on ympäri Eurooppaa. Voisiko Itä-Suomi kääntää kehitystä kulttuurin avulla, edes vähän? Olisiko tässä aihetta eurooppalaisiin yhteyksiin, kuihtuvien reuna-alueiden kapina?

Savolainen leppoisa ajankäsitys olisi myös hyvä vientituote. Muualla maailmassa on aika usein lopussa, savolaisella sitä riittää esimerkiksi rupatteluun, jos sattuu sopiva puhekumppani. Voi leppoisuudesta tehdä kulttuuria?

Syyskuussa työnsä alkaville Saimaa-ilmiön tekijöille riittää tekemistä.