Kolumni: Oma syynne, mösjöö

Kolumni: Oma syynne, mösjöö

Sitä luulisi muutaman vuosikymmenen elämänkokemuksella oppineensa ymmärtämään jotain kohteliaisuudesta, palvelualttiudesta ja kanssaihmisen huomioimisesta. Hassusti vielä joskus luulin, että nämä asiat liittyisivät toisiinsa. Belgiassa tällaiset luulot karisevat.

Arkinen kanssakäyminen on kohteliasta ja huomaavaista. Lapset sanovat käskemättä kättäpäivää, tuntemattomat herroittelevat ja rouvittelevat toisiaan ja tuttujen kesken vaihdetaan poskisuudelmia. Kahvilassa neiti ei töksäytä, että ”elikkä kolme viiskytä”, vaan sanoo hinnan, mösjöö silvuplee ja toivottaa hyvää päivänjatkoa.

Joskus asiakaspalvelussa tämä kohtelias belgi voi kuitenkin muuttua välinpitämättömäksi tympeilijäksi tai pelottavaksi palvelumonsteriksi. Kun kuulet belgin aloittavan lauseen sanalla ”normalement” eli ”tavallisesti”, niin tiedät, että seuraavaksi hän kertoo, että tällä kertaa ei asia olekaan niin, vaan aivan toisin, joten se mitä pyysit ei onnistu. Tosin silti vielä on mahdollisuus, että asiasi järjestyy, jos virkailija nyt tekee aivan erityisen poikkeuksen.

Pahinta on kuitenkin se, että joku on tehnyt virheen. Jos se olet sinä, niin parasta nöyrtyä kun virkailija ripittää typeryytesi. Jos taas epäilet syytä tiskin toisella puolella, saat kuulla kunniasi. Niin kuin silloin, kun kerran kassalla maksun jälkeen huomautin, että alennusmyyntikenkien alennusprosentti oli väärä. ”Pääni ei ole tietokone”, aloitti myyjä äyskintänsä! Jätin sanomatta ilmiselvän vastauksen.

Belgiassa nimittäin tärkeintä on osoittaa, että itse ei ole syypää. Väistämättä se läikkyy työelämäänkin, jossa joskus tekijä ja tekemisen tapa on tärkeämpää kuin tekemisen tulos. Kun taannoin jouduin pieneen tilanteeseen paikallisen työtoverini kanssa, olin oppinut sen verran, että vakuutin hänelle, ettei minua kiinnosta kuka tässä on syypää, vaan se miten ratkaisemme ongelman. Se tehosi.

Belgiassa nimittäin tärkeintä on osoittaa, että itse ei ole syypää.

Belgeillä on molemmissa kielissään kyllä vuolaat anteeksipyynnöt niihin tilanteisiin, joissa suomalainen yleensä sanoo ”öh” tai vähän pitemmin ”höh”. Kuten silloin kun kaahaillaan ostoskärryillä kantapäille. Mutta silloin kun suomalainen sanoisi reippaasti ”anteeksi”, ei belgi turhaan kieltään kuluta. Näin varsinkin asiakaspalvelussa.

Joskus hötkyilin huomauttamaan, että tässä vähän niin kuin asiakasta oltaisiin, kun myyjä oli turinoinut minuuttitolkulla kollegansa kanssa. Seurauksena oli jäätävä äkäily, jonka jälkeen ymmärsin, että oli oma syyni kun tulin juuri silloin kun myyjällä oli tärkeämpää tekemistä.

Yhtä kaikki, jos kuitenkin pitäisi päättää, mihin mennä ottamaan julkinen sairauskohtaus, niin valitsisin oitis Belgian. Kun itse huomaa suomalaisena vasta miettivänsä, että pitäisikö nyt auttaa, niin vieressä oleva belgi on toiminut, oli kyse sitten pudonneen tavaran nostamisesta tai katukompuroijan tukemisesta. Ja mistä sen siitä toisesta suomalaisesta tietää, jos vaikka suuttuu kun ei saa maata kadulla rauhassa.

Täytyy kuitenkin olla varovainen yleistyksissä. Ranskalaiset pilkkaavat belgejä ja belgit toisiaan: flaamit vinoilevat ranskankielisille vallooneille ja nämä takaisin. Ja raukoille charleroilaisparoille vinoilevat kaikki, niin kuin nyt Euroopan rumimmaksi nimetyssä kaupungissa asumisessa olisi tarpeeksi harmia.

Belgialaisessa vitsissä kysytäänkin, mistä tunnistaa sulhasen sikäläisissä häissä? Hän on se, jolla on puhtaat verkkarit yllä.

Pete Pakarinen
@europarl.europa.eu

Kirjoittaja on kerimäkeläinen, joka työskentelee lehdistöneuvonantajana Euroopan parlamentin EPP-ryhmässä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Kommentoidut