Luontokolumni: Tuuma syntyi kannolla istuessa — Näin syntyi Tonttula

Luontotarkkailija Pekka Mäkinen aloitit tonttulan rakennuksen jo kesähelteillä.

Pekka Mäkinen

Luontokolumni: Tuuma syntyi kannolla istuessa — Näin syntyi Tonttula

Kesäkuumalla kapusin vuoren parturoidulle laelle. Istuuduin kannolle antaakseni tuulenhengen kuivata pahimmat hiet.

Vieressä oli metsäkoneen telan murskaamaa kiveä. Otin palasia kämmenelle ihastellen kiven kuvioita. Päätin kerätä kivistä kiinnostuneelle vaimolleni näyttävimmät.

Muistin särmikkäitä palasia hypistellessäni Lapin reissut, jolloin sikäläisiä turkoosiin vivahtavia irtokiviä kertyi taskuihin. Siinä vaiheessa, kun housut eivät enää tahtoneet pysyä ylhäällä, piti keräilykulttuuri siltä reissulta keskeyttää. Myöhemmillä käynneillä olemme joitain noista matkamuistoista palauttaneet takaisin seuduille mistä ne aikoinaan tuli otettua.

Koneen silppuamien näreiden seassa näkyi silkkisen sileitä, kynänohuita alaoksia joiden harmaantunut, himmeähohtoinen pinta tuuppasi mielikuvituksen liikkeelle. Hamstrasin tikkuja kourat täyteen. Koneen kalliosta irrottamia jäkäliä lojui kuin pulleita pikku tyynyjä kuivuuttaan rapisevassa maassa.

Kotimatkalla mietin vaimon ilmettä nähdessään tuomiseni. Eivät ainekset suurta hämmästystä herättäneet, lähinnä innostusta kuultuaan suunnitelmani. Palasin vielä samana iltana muovikassin kera hakemaan muutamia jäkälätyynyjä.

Nimesimme hankkeen Tonttulaksi. Muitakin vaihtoehtoja vilahteli, kuten Pukkila ja Käpylä, mutta niiden päätettiin jäävän työnimiksi. Eipähän tulisi sekoitetuksi mihinkään paikannimeen.

Rakentaminen alkoi lämpömittarin hätyytellessä +28°. Ei kovin tyypilliset olosuhteet puuhastella joulusomistetta. Pariksi päiväksi riitti vuolemista, sommittelua ja liimaamista. Hirsikehikko syntyi tasalaatuisimmista oksista.

Halko- sekä klapipinoon kelpasivat vänkkyräisemmät puut. Vuorelta kerätyistä kivensilpuista sai passelit nurkkakivet ja oven eteen porraskivet. Jäkälä on kelvollista karjanrehua ja tässä tapauksessa ladontäytettä.

Hirsikehikkoa rakentaessa mieleen palautui elävästi kevätkesä, kun olin Sallassa auttamassa poroisäntää pystyttämään tulvan alta siirrettyä hirsilatoa pihapiiriin. Hirsiä latoessamme isäntä päätti korottaa rakennusta muutamalla hirsikerroksella.

Tuo entinen suoniityllä ollut heinälato sai sittemmin toimittaa puuliiterin virkaa.

Lähiruoalla tarkoitetaan elintarvikkeita, jotka tuotetaan lähiseudulla tyydyttämään näläntunteen. Olkoon myös Tonttula esimerkkinä eräänlaisesta lähiravinnosta, siis lähiluonnosta tuotettua, tyydyttämään jokaisessa meissä piilevää käsillä tekemisen nälkää.

Toisin sanoen kuten Antti Nylen tiivisti taannoin Hesarin kolumnissaan; taide on perustuotantoa, kuten maanviljely.

Sopivasti puuhakasta Joulua kaikille lukijoille ja tuokoon uusi vuosi hyviä elämyksiä tullessaan!

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.

Uusimmat uutiset

Kommentoidut