Kolumni: Työ ootta tiellä — Pete Pakarinen kertoo kolumnissaan, miksi Belgiassa on syytä olla varuillaan liikenteessä

Kolumni: Työ ootta tiellä — Pete Pakarinen kertoo kolumnissaan, miksi Belgiassa on syytä olla varuillaan liikenteessä

Savonlinnalaiseen kesäperinteeseen kuului aikana ennen rinnakkaisväylän rakentamista ruuhkista valittaminen. Nykyisin tämäkin perinne uhkaa kadota. Onneksi ei vielä ihan tyystin.

Belgiassa valitus on ympärivuotista, mutta turhaa. Ei se kuitenkaan mitään auta. Liikenne seisoo joka tapauksessa, oli aamu, ilta tai viikonloppu. Autoilu käy työstä ja varsinkin työstä se käy silloin, kun on työsuhdeauto. Työsuhdeauto taas on noin joka toisella siksi, että sitä verotetaan vähemmän kuin sitä ihmistä, joka autossa istuu.

Siinä se työhön haluava sitten autojonossa katsoo työtä, jonka joku muu voisi tehdä, muttei ole vielä ehtinyt aloittaakaan. Belgiassa, kuten savossakin, työ on persoonapronomini. Niin, että sana tietyö pitää lukea savolaisittain:”työ ootta tiellä”, missä tietysti viitataan tielläkulkijan tapaan häiritä kuljeksinnallaan tien tekemistä. Tai yleensä tekemättömyyttä, sillä belgialaisella tietyömaalla näyttää yleensä siltä, että ensin on suljettu kaista ja sitten on jääty odottamaan, että tie korjaa itsensä.

Joskus taas huomataan, että piirustukset ovat kateissa. Niin kävi pari vuotta sitten kun yhtä monista Brysselin keskustaan johtavista tunneleista alettiin korjata. Lopulta piirustusten jäänteet löytyivät hiirensyöminä ontosta betonisesta siltapilarista. Turha kai sanoa, että tunnelit näyttävät tällä hetkellä yhä tiiviimmin suljetuilta.

60–70-lukujen taitteessa ajokortin Belgiassa sai kun kävi sellaista poliisilta pyytämässä.

Saattoi olla belgialainen se entinen pioneeri, joka sanoi, että infrastruktuuriin on panostettava. Aina ei liikenteen tyssäämiseen tarvita rakenteellisia syitä. Belgialaisella luovuudella se onnistuu myös kahdelta autoilijalta yhdessä risteyksessä. Tai siltä yhdeltä, joka pysäköi autonsa raitiovaunukiskoille.

Tosin eihän vanhempi sukupolvi kaikkia sääntöjä voikaan tietää, sillä vielä 60–70-lukujen taitteessa ajokortin Belgiassa sai kun kävi sellaista poliisilta pyytämässä. Jotkut epäilevät, että käytäntö ei olisi tästä muuttunut. Ei ihme, että ranskalaisten tapa ilmaista suuttumuksensa liikenteessä töpeksineelle kanssaihmiselleen onkin kysyä tältä: ”Oletteko mahdollisesti belgialainen?”

Törppöyden rinnalla belgialaisilla on kuitenkin eritoten jalankulkijoihin suuntautuvaa kohteliaisuutta. Kun Brysselissä tottuu siihen, että autoilijat antavat hövelisti tietä katua ylittävälle jalankulkijalle, niin kotona on henki höllässä ellei pian muista, että suojatielle on parempi astua vasta sitten kun perävalotkin ovat kadonneet mutkan taakse. Nehän voivat peruuttaa kun huomaavat, että jalankulkija jäi henkiin.

Kirjoittaja on kerimäkeläinen ja työskentelee lehdistöneuvonantajana Euroopan parlamentin EPP-ryhmässä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat

Kommentoidut