Luontokolumni: Tabuilua

Lapissa metsätiellä naapuri tuli traktorillaan vastaan, pysähtyi, ja sammutti moottorin. Juteltiin, ja hän kysyi varmistuakseen että olin Tampereelta kotoisin. Hän kertoi vanhimman lapsensa perheen myös asuvan sillä suunnalla. Joka ikinen syksy perheen tullessa lomallaan mummun ja vaarin luokse rantamökille, lapset kysyvät, miksi vaarilla pitää olla aina mökille mentäessä kivääri mukana.

Mies sanoi sen aina kulkeneen mukana, kuten isälläänkin. Totesin, että etelässä tapa ei ole niin yleinen ja siihen lastenlasten näkemyskin perustuu. Hän vähän kiivastuen sanoi, että vähemmillä tuskilla eläimet selviävät ampumalla kuin vanhuuttaan tai sairauteen kuollen. Myönsin.

Paliskuntalaiselta kaveriltani kuulin korvasieniretkellä, kuinka naapuri paliskunnan erotusaitauksella oli edeltävänä syksynä kookas uroskarhu noussut aitausta vasten nuuhkimaan. Kun erotus oli päättynyt ja porot päästetty jatkamaan elämäänsä, oli karhu hölkötellyt tokan perään. Ihmettelin, eikö karhua lopetettu niille sijoilleen. ”Mitä hullua. Kun kontion jäljiltä löytyy poron, vaikka vain vasan luita, saa paliskunta aikuisen poron hinnan korvauksena”.

Maakotkanrengastaja ystäväni on huomannut petovihan pohjoisessa muuttuneen aivan päälaelleen. Nykyisin poroisännät ja – emännät soittelevat todennäköisistäkin pesintään viittaavista havainnoistaan. Hän kertoi saunojen lämpiävän ja majoituksen järjestyvän.

Kun susiperheiltä tapetaan johtavat yksilöt eli alfat, jotka ohjaavat nuorten yksilöiden saalistuskäyttäytymistä, hakeutuvat nuoret sudet helpon murkinan perään.

Vielä kun saisi susivihaajat myöntämään sen yleisesti tiedetyn ja tieteellisesti todennetun seikan, että kun susiperheiltä tapetaan johtavat yksilöt eli alfat, jotka ohjaavat nuorten yksilöiden saalistuskäyttäytymistä, hakeutuvat nuoret sudet helpon murkinan perään; vähän kuin me ihmiset tarjousmakkara altaille. Kainuussa tiedettiin 80-luvulla eläneen 6–10 suden lauma, joista ei koitunut vuosikymmeneen ongelmia kylälle, ennen kuin toinen tai molemmat johtajaeläimet oli ammuttu. Sen jälkeen nuoret sudet alkoivat kulkea talojen liepeillä.

Ylellä 3.12.20 käydyssä susiviha keskustelussa ympäristöfilosofian dosentti Leena Vilkka Helsingin Yliopistosta esiintoi yleisen tavan puhua pedoista ja petovihasta; lokeroidutaan poteroihin joista sitten tuomitaan vastapuoli. Toinen kommentoija, aktivaattori, Saaristomeren kalatalouden toimintaryhmän vetäjä Maria Saarinen totesi metsästämisen olevan osa luontoa kuten ihminenkin, jolla on myös lupa tappaa. Hän lisäsi luonnossa tapahtuvan jatkuvaa julmaa ja raakaa tappamista. Hän ei maininnut lähtökohtaa että luonnossa tappaminen on elinehto. Vaikka osa metsästyksestä on tänä päivänä perusteltua, ihminen tappaa nykyään pääasiassa harrastusmielessä, ei elääkseen.

Ilves ja ahma pitävät supikannan kurissa. Susi on tehokas kauriskannan rajaamisessa. Nyt on parahultainen aika nikkaroida pöllöille pönttöjä, joiden on oltava paikallaan jo syksyllä seuraavaa pesintäkautta varten. Pysyvät myyrätuhot siltä osin aisoissa.

Pekka Mäkinen

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.

Kommentoidut