Kolumni: Umpihangessa voi yllättäen osua vaikka karhunpesälle

Umpihanki. Niin paksulti lunta järven jäällä, että hiihtäjä vajoaa polvia myöten pehmeyteen.

Ei yhtäkään vetoa, vaan oikeasti rämpimistä puoli suksenmittaa kerrallaan.

Suunta on vapaa. Puuttuu latu, jonka joku toinen olisi avannut valmiiksi. Koira loikkii mukana, milloin perässä milloin rinnalla.

Järvi metsän keskellä kylpee talviauringossa. Päätän jatkaa suksimista vastarannalle jyrkkään pohjoisrinteeseen.

Samaa umpihankea sielläkin, mutta kapuamalla rinteen ylös ja hikoilemalla muutamia satoja metrejä eteenpäin tavoittaisi kylätien. Sitä pitkin hiihtolenkiltä voisi palata mökille ikään kuin puoli-ilmaiseksi.

Möyryän rinteessä puusuksineni aluksi haarakäyntiä ja jyrkemmällä tamppaan ylös molemmat sukset rinnakkain.

Suunta on edelleen vapaa. Melkein rinteen harjalla vastaan tulee vastaan luminen möykky, tömpäre, jota pitää vähän väistää.

Onkohan lumenpeitossa puunkaato tai iso kivi? Ehkäpä, ehdin ajatella.

Kun pääsen vetämään sauvoillani itseni möykyn viereen, se paljastaa luonteensa.

Katse suorastaan jumittuu hengitysaukkoon, jonka reunat lämpö on jäätänyt.

Karhunhan siinä täytyy vedellä talviuniaan. Melkeinpä samoilla mättäillä, missä kyläläiset ovat kertoneet sen marjastavan.

Todellisuutta on, että olen umpihangessa aivan liian lähellä metsän kuningasta.

Ilmankos koira jättäytyi rantaan etsimään omaa kulkureittiään rinteen päälle hieman kauempaa.

Ei ihme, ettei valmis latu nelijalkaiselle kaverille tässä kohtaa kelvannut. Se vainusi karhun nukkumasijan toisin kuin ihminen.

Onneksi en tuikannut hiihtosauvaani lumimöykkyyn. Karhu jatkoi uniaan ja oli tietämätön siitä, miten lähelle tunkeilija osui.

Kummasti sitä vain jaksaa suihkia mahdollisimman pian pois paikalta, vaikka pehmeä hanki upottaakin. Hiki on pipossa, pelkästä kauhusta.

Jatkan pois umpihangessa kohti kylätietä. Siitä huolimatta, että paluu entisiä jälkiä pitkin olisi ehkä sittenkin ollut nopeampi ja helpompi reitti. Jos olisi järkevästi ajatellut.

Kummallinen sattuma oli osua umpihangessa karhunpesälle. Jos pesä olisi pitänyt vartavasten löytää, tehtävä olisi varmasti ollut mahdoton.

Enkä tiedä, olisinko edes lähtenyt sitä umpihankeen etsimään.

Kirjoittaja on Kaakon Viestinnän toimittaja.