Luontokolumni: Positiivinen tulosvaroitus

Miten Savonlinnan keskussairaala, suojelualueet ja Vorokki muodostavat eheän yhtälön?

Vieläkin silmänurkka kostuu muistellessani niitä kahta kuukautta, jotka kuusi vuotta sitten vietin osastolla 5A ammattinsa osaavien henkilöiden huomassa. Ei luulisi olevan epäselvää, etteikö SKS sellaisenaan puoltaisi olemassaoloaan keskussairaalana. Maisemat Saimaalle ja hoitajan osoittama norpan lekottelukivi olivat osa hoitavaa kokonaisuutta.

Savonlinnan kokoisella ja -oloisella kaupungilla on tällaisille luonnon läsnäolosta riippuvaisille ihmisille tervehdyttävä vaikutus, ja tuskin olemme vaimoni kanssa ainoat.

Kaupalle täältä Sulkavalta tullessamme erottuu Haislahden satamassa oleva Vorokki. Jo etäältä se on eräänlainen ennusmerkki minulle ja mikseipä koirallekin joka kaiken meistä aistii. Vaimo nimittäin tavan takaa vapauttaa minut ulkoiluttamaan koiraa rantatielle, että pääsen lähemmin katselemaan tuota hämmentävän kookasta proomua.

Erityinen painoarvo on niillä paikalle osumisilla, kun Vorokki on juuri saapumassa tai lähtemässä; työn hyörinää aluksen kannella on kiintoisaa seurata. Kuulemma hyöty on molemminpuolinen kun en seuraa kantapäillä hoputtamassa ostosten tekoa.

Ihmisen mieli on kuin pyrstötiaisparvi. Pyrstötiaiset etenevät latvustoissa kuin vierivä pallo. Joukon eturintamassa pyrähtelevät, koivunurpuja nyhtävät linnut jäävät tuon sekunneissa tapahtuvan ruokailun aikana parven hännille ja äsken jälkijoukoissa viivähtäneet ruokailijat pyrähtävät etujoukoiksi.

Suojelualueet Harakkasalo, Talvisalo, Majakkaniemi, jotka toivon mukaan saavat täyden suojelustatuksen, ovat niitä tämän hetken positiivisia odotelmia, ainakin näin luontoihmisen näkövinkkelistä.

Näin pyrstötiaiset kuluttavat sydäntalven päivän valoisan ajan ravintoa etsien, aivan kuin myös me ihmiset, jotka tarvitsemme jotain etukäteen suunniteltua positiivisesti merkityksellistä tekijää huomiselle ja siitä eteenpäin, unohtamatta juuri tässä ja nyt olevia velvoitteita.

Pyrstötiaisten eloisa joukko etenee vielä näin sydäntalvella miltei äänettömästi. Annahan olla, kun valon määrä helmikuun aikana lisääntyy; jopa syntyy pitkäpyrstöjen parveen tiu’unkirkasta helinää. Se kuulunee suunnitelmallisuuteen, lähestyvää pesintää ja sitä edeltävää parinmuodostamista silmälläpitäen.

Suojelualueet Harakkasalo, Talvisalo, Majakkaniemi, jotka toivon mukaan saavat täyden suojelustatuksen, ovat niitä tämän hetken positiivisia odotelmia, ainakin näin luontoihmisen näkövinkkelistä.

Kaupunkipuistot ovat edistyksellisiä hankkeita, jotka maksavat itsensä niin henkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin lisääntyessä takaisin.

Kansallispuistojen vuosi vuodelta runsastuneet kävijämäärät kertovat osaltaan ihmisen tarpeen hakeutua luonnon läheisyyteen. Kysytään vaikka niiltä pyrstötiaisilta.

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija.

Luetuimmat