Kolumni: Kaupunki, joka heräsi kesään

Itä-Savon kulttuuritoimittaja nostaa hattua savonlinnalaisille, jotka pistivät suitsait pystyyn monipuolisen kesänavaustapahtuman.

Timo Seppäläinen

Kolumni: Kaupunki, joka heräsi kesään

Pikkukirkossa on vain vähän tuoleja ja vähän kuulijoita, kaikki turvavälien päässä toisistaan.

Tunnelma on hieman epäuskoinen. Onko tosiaan niin, että me saamme olla konsertissa?

Kun Matti Turunen, Kansallisoopperan solisti ja Savonlinnan kesäkanttori, aloittaa laulunsa, nousee pala kurkkuun. Miten ihanaa olla samassa tilassa kuin laulaja, miten ihanaa jakaa hetki toisten kanssa.

Matti Turusen muhkea basso ja hänen taiturimainen pianonsoittonsa tekisivät vaikutuksen missä ja milloin vain. Mutta koronakevään eristyksen jälkeen musiikki on kuin sulaa kultaa, kuin vesitilkka erämaassa – tai kuin ensimmäinen konsertti moneen kuukauteen.

Ikkunan takana lehmusten heleä keväänvihreä, Pikkukirkossa upeaa laulua. Sehän oli puhdasta onnea.

Turusen pienoiskonsertti oli osa Savonlinna herää kesään -tapahtumaan, joka syntyi kuin pyörremyrsky. Suvi Salmenkiven idea lähti liikkeelle ripeästi, ja alle kahdessa viikossa saatiin talkoovoimin kasaan hieman kotitekoinen juhla, joka levittäytyi ympäri kaupunkia.

Koska aika oli hyvin lyhyt, ei nyt varmaankaan edes tavoitettu kaikkia niitä, jotka olisivat halunneet tulla esiintymään.

Perheiden pihakonsertteja ei ole ollut tapana pitää, joten niitä ei juuri kukaan tohtinut ryhtyä nytkään. Ehkä ensi kerralla, kun ideaa on vähän pureskeltu.

Kulttuurikellarilla oli iloista harmonikan soittoa, kaikentyylistä laulua, oli nuorten ja varttuneempien bändejä, kansanmusiikkia, Joose Keskitalo ja Sirkka Kososta. Musiikki soi tunteja, iltapäivästä iltaan.

Pikkukirkossa oli Turusen lisäksi kaksi muuta musiikkihetkeä, Vivaldia ja harmonikkasooloja. Pitkin kaupunkia luettiin tekstejä ja muistutettiin näin kirjojen maailmasta. Hautausmaalla esiteltiin linnunpönttöjä ja Asemalla taidetiloja. Lisäksi parvekkeilla soitettiin ja laulettiin.

Moni muualla asuva taiteentekijä osallistui tapahtumaan laittamalla omia kappaleitaan tai jopa pienoisoopperoita tapahtuman Facebook-sivuille. Asfalttiin ilmestyi hyvän kesän toivotuksia, kukkia, eläimiä ja hymynaamoja.

Ennen kaikkea ilmassa oli lähes harras, kiitollinen ilmapiiri. Että tällaista saa kokea, olla toisten seurassa, kuunnella musiikkia ja tavata.

Ihanaa, ihmiset, että olette olemassa!

Savonlinna on taloudellisesti köyhä kaupunki, jonka tulevaisuutta hämärtää moni häilyvä varjo. Silti henkisesti täällä on paljon erityistä.

Hyvä leviää nopeasti pienessä kaupungissa. Kun joku lähtee liikkeelle, tulevat muutkin. On sellainen iloinen me-tunne, tieto myös siitä, että sillä, mitä minä teen, on väliä.

Koska meitä on vähän, ei asioita teekään joku muu jossain muualla, vaan sen teemme me, sinä siinä ja minä tässä. Jokaisen taito on tärkeä, jokaisen rohkaiseva hymy vie eteenpäin, jokaisen innostus rakentaa.

Pienikin riittää, ei tarvita suurta, kallista eikä täydellistä. Kannustetaan toisia, luodaan uusia yhteyksiä ja tapoja tehdä.

Uskon, että paikalle olleet muistavat aina sen helpottuneen ja ihanasti pysähtyneen tunteen: tässä olen, juuri tässä, näiden kanssa ja nyt on hyvä.

Kiitos Suvi Salmenkivelle ideasta ja innosta. Ehkäpä tästä syntyy uusi tapa toimia.