Kolumni: Oodi pienille kylille

Kun vierailen omalla synnyinseudullani, ja käyn päiväkahvilla jonkun luona, puheet siirtyvät jossain vaiheessa aina jonkin asteiseen juoruiluun. Usein omia kuulumisia tärkeämpää tuntuisi olevan naapurin uusi auto tai toisen avioero.

Usein kuulee, että juuri tämä on syy, miksi pieniltä kyliltä halutaan muuttaa pois. Aina on joku, joka tietää sinun asiasi paremmin kuin itse, ja aina on joku, joka on kuullut enemmän kuin olisi pitänyt.

Tämä on myös mielikuva, joka useilla ihmisillä on pienistä paikkakunnista: Ei siellä tehdä muuta kuin puhuta toisista selän takana.

Todellisuudessa elämä maaseudun kylissä on kuitenkin myös paljon muuta.
Omien kokemusteni perusteella väitän, että tuskin missään muualla ollaan yhtä yhteisöllisiä kuin maaseudun kylissä.

Varsinkin kesäisin kotitilani pakkasessa piti olla aina pullaa, kun ei koskaan tiennyt kuka poikkeaa hakemaan kylän yhteistä maatalouskonetta tai ostamaan kalastusmerkkejä katiskoja varten. Talvella taas naapurit vierailevat toistensa luona, vaikka vain viemässä leipää ja sen myötä jää kahvikupin tai toisenkin ajaksi pöytään istuskelemaan.

Todellisuudessa elämä maaseudun kylissä on kuitenkin myös paljon muuta.

Puhumattakaan maatalousyrittäjien yhteistyöstä. Töitä tehtiin usein kimpassa, kun heinäntekourakkaan osallistuivat naapurit, jotka sattuivat huomaamaan työmaan vain ohikulkumatkallaan. Kevät- ja syystöiden aikaan ei ollut ollenkaan tavatonta nähdä isojen peltoaukioiden keskellä traktoritapaamisia, kun kylän isännät ovat pitämässä ansaittua taukoa yhdessä turisten. Ympärituntisia päiviä tehdessä ne ovat usein ainoita taukoja pitkien päivien aikana.

Naapuria myös autetaan aina vain kuin on mahdollista. Oli kyseessä naapurin rouvan auton renkaidenvaihdosta tai auton hinauksesta pois lumipenkasta, muita autetaan pyyteettömästi.

Vaikka pienillä paikkakunnilla ja kylillä juorut liikkuvat usein tuulta nopeammin, minun mieleeni on piirtynyt kuva ennen kaikkea toisista auttavasta yhteisöstä. Vaikka toisia saatetaan morkata selän takana ja tekemisistä jupista, tosipaikan tullen naapuria autetaan aina hädässä.

Kaisa Kontiainen
kaisa.kontiainen@ita-savo.fi

Kirjoittaja on Itä-Savon urheilutoimittaja

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Kommentoidut