Kommentti: Ylpeästi saarelainen

Saaren pitäjäksi julistautuminen on tärkeää uutinen saarelaisten kotiseuturakkaudelle. Niin myös minunkin.

Lasse Soikkeli

Päivän nostalgiapläjäykseksi kuva Saaren taajamassa olevasta virastotalosta silloin, kun se palveli vielä Saaren kunnanvirastona. Tilat toimivat nykyisin muun muassa Parikkalan lomituspalveluiden työtiloina, ja onhan niihin kauppaakin suunniteltu.
Päivän nostalgiapläjäykseksi kuva Saaren taajamassa olevasta virastotalosta silloin, kun se palveli vielä Saaren kunnanvirastona. Tilat toimivat nykyisin muun muassa Parikkalan lomituspalveluiden työtiloina, ja onhan niihin kauppaakin suunniteltu.

Kun on syntynyt Saaren kuntaan ja asunut samalla paikkakunnalla elämänsä ensimmäiset vajaa 20 vuotta, ei voi sydämeltään olla kuin ylpeästi saarelainen.

Tuon vajaan 20 vuoden aikana toki Saaren kunta katosi Suomen kartalta ja tuo rakas kotikunta liitettiin suurempaan Parikkalaan.

Jo ennen kuntaliitosta saarelaisetkin matkasivat yläkouluun ja usein myös lukioon Parikkalan keskustaan, kuten minäkin tein. Tai siis vaikka mie oon suarelainen, kävin mie lukion kylällä, kuten sanoisin.

Eniten saarelaiset erotti kouluaikaan (ainakin parikkalalaisten) mielestä juurikin murteesta. Myö vähän enemmän viännettiin ja kiännettiin sanoja, ku hyö. Vähä niiku savolaiset konsanaa, vaikka iha karjalaisii myö ollaa henkee ja verree. Tuon takia meitä ehkä välillä vähän pilkattiinkin, mutta se ei meitä haitannut. Viännettii, kiännetti ja ärsytettii niitä kyläläisiä vuan vielä entistä enemmä. Ja sehä se vasta olkii hauskoo!

Iha karjalaisii myö ollaa henkee ja verree.

Päällimmäisin tunne minulla on saarelaisuudesta se, että olemme todella kotiseuturakasta väkeä. Kerran saarelainen, aina saarelainen pätee hyvin. Tämän vuoksi pitäjänimitys oli Saarelle paikkana ja ennen kaikkea saarelaisille todella tärkeä asia. Ei saarelaiset ole pohjimmiltaan ikinä kokeneet olevansa osaa suurta Parikkalaa, vaikka käytännössä niin onkin.

Jo pikkutyttönä kuljin isosiskoni vanha t-paita päällä, jossa luki "Saari, Suomen Hollanti". Se on slogan, jonka jokainen saarelainen tuntee.

Vaikka kotipaikkakunnalta muuton jälkeen olen ehtinyt olla joensuulainen, savonlinnalainen, helsinkiläinen ja nyt jälleen savonlinnalainen, on saarelaisuus kaikkein syvimmällä sydämessäni. Nyt ja aina. Ja oha sielä aina ihan mahottoman mukava käyvä, ku kaik on tuttuja ja sukulaisii on joka puolela!

Kirjoittaja on savonlinnalaistunut saarelainen ja Itä-Savon tuottaja.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet