Lukijalta: Meidän pitää hyödyntää omat metsävaramme

Tutustuin vuosia sitten Metso-suojeluohjelmaan. Taannoin luin lehdestä, että valtion talousarviossa on 100 miljoonan euron määräraha osoitettuna metsiensuojeluun.

Aihe pysäytti minut ajattelemaan, voisiko tuon rahan toisinkin käyttää. Eräässä aikakauslehdessä oli selvitys viiden hehtaarin, runsaspuustoisen metsäalueen pysyväissuojelusta.

Ei ole edullista yhteiskunnalle eikä metsänomistajalle jättää metsä toimettomana lahoamaan.

Valtio maksoi suojelusta maanomistajalle vajaat 40 000 euroa, siis veronmaksajien rahoja. Tulo on metsänomistajalle verovapaata.

Ajatellaanpas kohdetta toisin päin.

Metsänomistaja tekisi puukaupan, jonka mukaan viisi hehtaaria avohakattaisiin. Kantorahatulo vajaa 50 000 euroa, josta yhteiskunnalle verotuloja ennakkona 19 prosenttia ja lopullinen verotulo yhteiskunnalle 25—35 prosenttia. Siitä saa vähentää kalusto-, matka- ja hoitokuluja. Lisäksi arvonlisävero, josta on omat sääntönsä.

Velvoitteen mukaisesti metsänomistaja istutti avohakkuualueelle uuden puusukupolven. Täällä Etelä-Savossa puuston kasvu on keskimäärin 4—8 kuutiometriä hehtaarilla vuodessa. Taimesta loppuhakkuuseen, maapohjan viljavuudesta riippuen.

On hoitokuluja, joista osan voi vähentää verotuksessa, mutta on myös harvennushakkuutuloja.

Mielestäni ei ole sittenkään edullista yhteiskunnalle, eikä metsänomistajalle jättää metsä toimettomana lahoamaan. Työtä ja verotuloja antavat hoito, korjuu, kuljetukset, jalostus ja vienti, eikä ole vielä kaikki näkyvissä, mitä kaikkea raakapuusta saadaan ihmiskunnan tarpeisiin.

Onhan vanha vertaus, että jos miehellä oli mielessä ja olemuksessa matalapaine, niin sanottiin, että niin on kuin maansa myynyt. Niin on tuossa suojelutapauksessakin.

On kohteita, jotka luonnostaan jäävät aktiivisen metsänkäytön ulkopuolelle. On myös pysyviä suojelualueita, kuten Repovesi, Pyhähäkki, Aulanko, Linnansaaren kansalaispuisto Haukivedellä ja lukuisia muita kohteita. Lapissa on runsaasti pysyväissuojeltuja metsämaita.

Kaiken kaikkiaan niin erinomainen raaka-aine kuin metsiemme puuvarasto on, sitä tulee hyödyntää lukuisiin tarpeisiimme. Jos voimme käyttää kotimaista, se on aina kotiin päin. Hintansa on silläkin, kun tuodaan raakapuuta ulkomailta.

Heikki Hyvönen
Mäntyharju

Luetuimmat

Kommentoidut