Lukijalta: Suomalainen nautakarjatalous ei ole lantapommi

Voimakkaat sinileväesiintymiset Itämerellä ovat avanneet keskustelun, jossa maatalous ja etenkin kotieläinten tuottama lanta on noussut näkyvästi syyllisen rooliin, erityisesti Saaristomeren osalta. Kotieläintalouden eri muodot ovat kuitenkin hyvin erilaisia ja siksi on syytä tietää tarkemmin, miten eri kotieläintalouden muotojen – naudat, sika ja siipikarja – ravinnekierrot toimivat ja mikä niiden merkitys on Itämeren rehevöityksen kannalta.

Nautakarjatalous on merkittävä osa maataloutemme raha- ja ravinnevirtoja ja siksi tutkimusryhmämme on viimeisten 20 vuoden aikana tutkinut laajasti nautakarjatalouden ravinnekiertoa ja ympäristökuormitusta. Olemme analysoineet tuhansia maa-, kasvi-, vesi- ja lantanäytteitä. Tutkimusmittakaava käsittää niin laboratoriotason simulointeja kuin peltomittakaavan huuhtoutumistutkimuksia ja valuma-aluetason jatkuvatoimisen seurannan. Olemme laskeneet viljelyn ravinnetaseita ja mallintaneet erilaisten kokonaisuuksien ravinnekiertoa ja käyttäneet tilastotietoja maatilojen viljavuusanalyyseistä ja eläinmääristä.

Tulokset ovat yhdenmukaisia: yleissääntönä nautakarjatalouden ravinnekierto on Suomessa järkevällä pohjalla eikä lannan kertyminen ole lainkaan niin huolestuttavaa kun julkisuudessa usein kirjoitetaan. Peltojen fosforitila ei ole nautakarja-alueella poikkeavan korkea.

Nurmilta ei huuhtoudu poikkeavan suuria fosforimääriä. Huuhtoutumisriski luonnollisesti kasvaa, mikäli lannan levitystekniikka, - ajoitus ja sääyhdistelmä on epäedullinen. Näihin havaintoihin on hyvin looginen selitys: Suomessa eläinmäärä peltoalaa kohti on varsin alhainen verrattuna Länsi-Euroopan karjatalousmaihin tai Pennsylvanian nautakarja-alueisiin, joilla nautakarjatalouden ravinnekierto-ongelmat ovat ilmiselviä.

Tilalla tuotettujen rehujen osuus nautojen ruokinnassa on korkea, mikä pienentää ravinneylijäämää. Nurmi ottaa tehokkaasti ravinteita maasta ja vähentää eroosiota. Lannanlevitystekniikka on keskimäärin karjatiloilla varsin moderni ja lannan levitysmääriä ja -aikoja säädellään sekä lainsäädännöllä että ympäristökorvausjärjestelmällä – lantaa ei saa käyttää ilman rajoituksia.

Nautakarjatalous ei siis ole itsessään lantapommi. Vaikutus Saaristomereen ja Suomenlahteen jää pieneksi, koska keskeiset nautakarja-alueet sijaitsevat Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Pohjois-Savon vesistöasiantuntijoiden mukaan Kallaveden fosforista alle 5 prosenttia päätyy Itämereen ja typestä vastaavasti vain 25 prosenttia.

Silti myös nautakarjatalouden vesiensuojelua tulee kehittää edelleen. Sisävedet ovat herkkiä fosforikuormitukselle ja menneisyyden virheet näkyvät yhä. Niitä on tehty niin teollisuuden, yhdyskuntien ja maatalouden taholta. Ilmastonmuutos tuo uusia haasteita rehevöitymisen estämiselle. Siksi työtä on sinnikkäästi jatkettava. Parhaisiin tuloksiin päästään tuntemalla vesistökuormituksen taustatiedot ja prosessit mahdollisimman tarkasti. Kannatamme vahvasti suojeluohjelmien alueellista räätälöintiä.

Perttu Virkajärvi, MMT
FT Kirsi Järvenranta,
MMM Mari Räty,
Luonnonvarakeskus, Kuopio

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet