Lukijalta: Retrettiä ei saa kutsua Retretiksi

Itä-Savon lauantainumerossa 11.2. oli mielenkiintoinen toimittaja Riitta-Leena Lempinen-Vesan artikkeli Taidekeskus Retretin taipaleesta liittyen kauppaan, jolla Kruunupuisto on ostanut Campus Artis -säätiöltä Retretti -tavaramerkin.

Itä-Savon lauantainumerossa 11.2. oli mielenkiintoinen toimittaja Riitta-Leena Lempinen-Vesan artikkeli Taidekeskus Retretin taipaleesta liittyen kauppaan, jolla Kruunupuisto on ostanut Campus Artis -säätiöltä Retretti -tavaramerkin.
Jostain uusien omistajien puheenvuorosta toimittaja on napannut sammakon: ”Tuunaansaaressa olevia tiloja ei saa kutsua Retretiksi.” Kutsun tuota lapsusta sammakoksi, koska helpompaa olisi käskyttää vaikkapa Kyrönsalmi virtaamattomaksi.

Pienenä lisänä ja kommenttina asiaan haluan siis esittää oman näkökulmani, joka kattaa koko Retretin elinkaaren. Sitäkin suuremmalla syyllä, koska uudet tavaramerkin omistajat eivät näytä tietävän, mitä ovat ostaneet, vaan pyrkivät kieltämään meitä kutsumasta haukea haueksi.
Olin jo päätoimittajavuosinani tutustunut työni vuoksi Pekka Hyvärisen synnyttämän ”Retretin” taidenäyttelyyn Punkasalmen ala-asteella ennen vuotta 1982. Hyvärisen oma selvitys Retretti -nimelle oli se, että hän halusi nimetä paikan Retretiksi eli paikaksi, missä voi harjoittaa retriittiä; hiljentymistä ja rentoutumista.

Sattumoisin päädyimme sitten ostamaan omakotitontin Punkaharjun Tuunaansaaresta vuonna 1985 eli juuri samaan aikaan, jolloin ”oikean” Retretin louhintatyöt olivat käynnissä. Olimme silloin taidekeskuksen lähin naapuri. Lisäksi toimin menestyskesänä 1989 Retretin PR-isäntänä. Menestyksen takasi suomalaisten omakseen tuntema venäläinen Ilja Repin. Tuolloinhan näyttelyyn tutustuivat Ruotsin kuningaspari meidän presidenttiparin kanssa sekä kakki pohjoismaiden pääministerit Harri Holkerin johdolla. Minun vastuullani oli silloin lehdistö ja televisiot
Olen näin seurannut Retretin nousua ja tuhoa koko sen Tuunaansaaressa olon ajan lähietäisyydeltä ja osaksi myös sisäpuolelta. Siksi haluan valottaa nykytilannetta hieman toisesta – läheisemmästä näkökulmasta.

Unohdetaan, että on ollut olemassa kaksi Retrettiä, jotka usein – esimerkiksi konkurssitilanteissa – sekoitettiin mediassakin toisiinsa: Oli jokakesäinen taidenäyttely-Retretti vuotuisine näyttelyineen ja talousarvioineen sekä kallioon louhittu ja osin maan päälle rakennettu erillisen kiinteistöyhtiön omistama näyttelytila Retretti.
Kun näyttelynjärjestäjä-Retretti meni ensimmäisen kerran konkurssiin Hyvärisen suurellisten 30 yötä kestäneiden Yö-Retretti-kokeilujen ja epäonnistuneen näyttelyaiheen valinnan seurauksena vuonna 1987, meni kiinteistö-Retretti lopullisesti konkurssiin vasta 25 vuotta myöhemmin eli vuonna 2012.
Keskieurooppalaiset tuttavani ovat jopa esittäneet, että luolasto olisi pidettävä auki ilman näyttelyäkin turisteille, niin vaikuttava se on. Toimiessani oppaana näyttelyssä, kysyttiin usein: ”Milloin nämä luolat on löydetty?”

Kun vuosikymmenien aikana näyttely-Retretti on kerännyt miljoonalukuisen kävijämäärän, mutta vain turistikauden ajaksi, on Retretti kokovuotisena käsitteenä alkanut merkitä juuri noita näyttelytiloja eli paikkaa nimeltä Retretti, niinkuin alunperin olikin ajateltu. Eihän muuten olisi ollut mitään järkeä nimetä esimerkiksi rautatieseisakettakaan Retretiksi.
Kaiken edellä kuvatun huomioon ottaen olen vahvasti sitä mieltä, että jollakin tavaramerkkikaupalla ei Retrettiä saada pois Tuunaansaaresta. Se onnistuisi vain ajamalla luohitut kivet luolastoon takaisin ja purkamalla maanpäälliset osat ja sinetöimällä kulkuaukot. Vasta sitten voisi käydä niin, kuin Saksan natsien piilottamalle meripihkahuoneelle: Piilopaikkakin unohtuisi. Siihen saakka meillä ja taidenäyttelyn miljoonayleisöllä on oikeus puhua paikasta nimeltä Retretti.

Hyvälle ystävälleni Hannu Ronkaiselle toivon sydämestäni menestystä ja pitkää tulevaisuutta sen kaksosista toisen Taidenäyttely -Retretin uudelle tulemiselle! Jätä kuitenkin pois ajatus, että pienellä tavaramerkkikaupalla voisi ostaa vuosikymmenien akana vakiintuneen ja miljoonalukuisten Retretin -kävijöiden omaksuman käsitteen. He ovat käyneet paikassa, jonka nimi on Retretti – on ja pysyy.
Vai onko tarkoitus kulkea ruotsalaisten viitoittamaa tietä? He, kun siirsivät napapiiriä parikymmentä kilometriä etelämmäksi, kun siinä sattui olemaan kioski!
Asseri Joutsimäki

Tiina Ojutkangas

Tiina Ojutkangas

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.