Lukijalta: Faust hakee tietoa ja nuoruutta hinnasta välittämättä

Ehkä tunnetuin on Goethen kirjoittama näytelmä tohtori Faustuksesta. Hänen kaksiosainen kirjoituksensa perustuu Christopher Marlowen, englantilaisen renessanssikirjailijan teokseen The Tragicall History of Dr. Faustus (1594).

Faustin tarina on kiehtonut useita kirjailijoita, jota itse asiassa ei tarvitse ihmetellä. Ihmisiä on kiinnostanut aina hyvän ja pahan välinen taistelu, johtuuko se siitä, että jokainen käy tuota taistelua sisimmässään. Goethen näytelmän päähenkilöt ovat oppinut lääkäri Heinrich Faust ja pahan ilmentymä, Saatana Mefistoteles. Tietysti tarinan kiinnostavuutta lisää nainen, Faustin rakastettu Margareta.

Faust tavoittelee nuoruutta ja rajatonta tietoa. Saavuttaakseen tavoittelemansa, hän on valmis myymään sielunsa ja ikuisen elämänsä paholaiselle, mutta tehtyään sopimuksen Mefiston kanssa, alkaa katua tekemäänsä sopimusta. Goethen näytelmässä Faust pelastuu Jumalan armon ansiosta.

Savonlinnassa esitetty Charles Gunodin Faust perustuu Jules Barbierin ja Michel Carrén librettoon, sekä erinomaiseen Vilppu Kiljusen ohjaukseen. Kiljunen on korostanut esityksessä Margaretan kärsimystä. Esityksessä korostuu myös miehen asenne naista kohtaan, nainen on enemmänkin miehisen katseen, ei niinkään pyyteettömän rakkauden kohde. Hyvin todenmukaiselta tuntuu kohtaus, jossa sodasta palaavat traumatisoituneet ja sodan runtelemat miehet eivät suinkaan näytä sankareilta, vaan enemmänkin antisankareilta.

Tähän Faustin tarinaan törmää useissa erilaisissa historian vaiheissa. Suuri vaikuttaja uskonnon ideologiaan oli kulttuurifilosofi Oswald Spengler, joka kirjassaan Länsimaiden perikato pohtii uskontoon liittyviä kysymyksiä. Spenglerin modernissa maailmassa uuden ideologiansa löytäneellä modernilla ihmisellä oli faustinen sielu. Hänen vaikutuksensa ulottui kansallissosialistien ideologiaan Alfred Rosenbergin omaksuttua Spenglerin korostamaa myyttiä yli-ihmisestä.

Rosenbergin ja myöhemmin koko kansallissosialistisen puolueen ideologiaan iskostui vahvasti uskomus saksalaisen kulttuurin edistyksellisyydestä verrattuna perinteiseen kristinuskoon ja luterilaisuuteen. Sukupolvi, joka oli kasvanut ja kouluttautunut ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä ilmapiirissä oli valmis myymään sielunsa, aivan kuin Faust, saadakseen vastineeksi rajattoman tiedon.

Kiljusen ohjaamassa esityksessä kaikki roolisuoritukset olivat ennen kaikkea selkeästi ymmärrettäviä. Päähenkilö, tohtori Faust on menettänyt uskonsa omiin, arvostamiinsa asioihin ja vaikka hän haluaa nuoruutta enemmän kuin valtaa ja rikkautta, ei hän esityksessä juokse nuoruuden ja himojen ajamana.

Ennen kaikkea, vaikutus, mikä Jesus Garcian roolisuorituksesta jäi mieleen, oli Faustin turhautuneisuus liitostaan paholaisen kanssa. Mefiston roolissa Petri Lindroos toi pahuuden olemuksen esityslavalle ja Marjukka Tepponen Margaretana oli selkeä esimerkki uhrautuvasta naisesta.

Matti Turunen
Oopperan ystävä
Savonlinnan kesäasukas