Lukijalta: Metsät eivät saa olla kiistakapula ilmastokamppailussa

Tapio Holopaisen (Itä-Savo 15.3.) esitys hiilensidonnan lisäämisestä on äärimmäisen vahingollinen luontomme monimuotoisuuden kannalta. Metsiä ei voi käyttää enää kiistakapulana, sillä todelliset ilmastoteot tapahtuvat arkisilla kulutustapavalinnoillamme. Ja, koska metsiä tulee saada edelleen hyödyntää ilman että lajisto entisestään köyhtyy.

Maamme perinnebiotoopit (eli perinne-elinympäristöt), esimerkiksi kedot ja niityt ovat uhanalaisimpien elinympäristöjen joukossa yhdessä paahderinteiden ja soiden kanssa. Ilmastonmuutoksen torjuntaan ehdotettu joka paikan metsittäminen ei käy yksiin edellä mainittujen biotooppien suojelun edistämiseksi. Perinnebiotoopit ovat vähäravinteisia, karuja, mutta silti tai oikeammin siksi monimuotoisia. Nykyisenlainen metsätalous käyttää kiihtyvällä tahdilla lannoitteita. Niinpä rehevöitymisestä onkin tullut kasvava uhka lajikirjollemme.

Metsälakimmekin on täysin riittämätön turvaamaan yhä hupenevaa lajikirjoamme. Lain mukaan turvattavat elintärkeät elinympäristöt (ETE-kohteet) ovat liian pieniä ja irrallaan toisistaan. Lajit eivät yksinkertaisesti pääse liikkumaan toiselle suotuisalle alueelle. Pienellä, eristetyllä laikulla elävä populaatio menettää geneettistä muuntelua, josta seuraa alttius taudeille (vertaa Suomen kansansairaudet syrjäisestä sijainnista johtuen), sukusiittoisuus ja jopa sukupuutto.

Suuret eläimet, kuten nisäkkäät, voivat liikkua pitkiäkin matkoja. Meiltä jää huomaamatta juuri se pienten lajien kato mikrobitasolta ja hyönteisistä alkaen, joka ennen pitkää johtaa ongelmiin myös suurten eläinten populaatioissa ja vaikkapa satojen menetyksinä. Ongelma voi siis silmin nähden näkyä meille liian myöhään.

Laki ei edelleenkään anna mitään suojaa vanhoille metsille, vanhoille tai lahopuille, sekapuumetsille tai harvinaisille puulajeille. Onhan vanhojen ja lahopuiden merkitys luonnon monimuotoisuudelle muutoin tunnustettu. Luontaista uudistamistakin pyritään välttämään, mikä haittaa luonnollisen vastustuskyvyn kehittymistä eliöillä - myös meillä ihmisillä.

Perjantaina 8.3. julkaistu uusi Suomen lajien Punainen kirja vahvistaa näkemystäni. Punaisen kirjan mukaan lajisto köyhtyy kiihtyvällä vauhdilla. Suurimmat syyt siihen ovat metsänkäsittely ja avoimien alueiden (suot, rannat, kalliot, metsät) sulkeutuminen. Pitääksemme parempaa huolta biodiversiteetistä, meidän on mm. huomattavasti pehmennettävä nykyistä metsänkäsittelyä, ennallistettava soita, ja vaalittava perinnebiotooppeja.

”Erityisen tärkeää on luonnon monimuotoisuus ja sen vaikutus terveyteemme. Jo pelkkä maaperäkontakti voi hoitaa masennusta ja tietyt bakteerit, kuten mykobakteeri, vähentävät ahdistusta. Monet pieneliöt ja niiden kulkeutuminen elimistöömme rikastaa puolestaan meidän bakteerikantaamme. Jos biodiversiteetti heikkenee, mekin heikkenemme.” — Olli Sovijärvi, lääkäri

Anne Ikäheimonen
Ympäristönhoitaja ja opiskelija
Kouvola / Savonlinna