Lukijalta: Lähi-idän johdot menevät moneen suuntaan

Lähi-idän monissa kaupungeissa on sähköjohtoja katujen yläpuolilla. Ne ovat usein niin sekaisin, että niistä ei näe mistä johdot tulevat ja mihin menevät. Osa johdoista roikkuu alaspäin ilman kohdetta.

Kuvaus johdoista on myös yksi kuva Lähi-idän tilanteesta.

Kun keväällä 2011 useiden Lähi-idän valtioiden yli vyöryi Tunisiasta alkanut kansannousu, joka tunnettiin arabikeväänä, odotukset olivat suuria. Sosiaalinen media ja muu julkisuus toivat yhtäkkiä tietoa maista, joissa elämää ja toimintaa leimasivat avoimen tiedotuksen sijaan sitkeät monarkiat, uudistuskyvyttömät hallitukset, hallinnon korruptio, horjuva talous ja kaverikapitalismi sekä jyräävä turvallisuuskoneisto.

Alueen valtauskonto islam nähtiin pelkästään radikaalina, konservatiivisena ja kyvyttömänä uudistuksiin. Nykyisen Lähi-idän konfliktin taustalla ovat myös ensimmäisen maailmansodan jälkeiset tapahtumat, osmani-imperiumin hajoaminen sekä Britannian ja Ranskan salainen sopimus, jolla pitkälti nykyiset rajat vedettiin.

Tällöin ei piitattu etnisistä ja uskonnollisista rajoista ja esimerkkinä kurdit jäivät ilman valtiota. Israelin valtion syntyminen ja palestiinalaispakolaisten ongelma synnytti uuden tilanteen, jossa vieläkään ei ole ratkaisua. Samanaikaisesti unohdetaan, että juuri Lähi-idässä ovat syntyneet maailman ensimmäiset sivilisaatiot ja kulttuurit samoin kuin, missä kolmen monoteistisen uskonnon syntysijat löytyvät. Juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat myös eläneet monilla paikoilla rinnakkain sovussa historian aikana.

Tänään Lähi-idässä eletään arabikevään toivon sijasta jännittyneessä odotuksessa. Muutamia ratkaisemattomia kysymyksiä odottaa ratkaisuaan kuin sähköjohdot kaupunkien katujen yläpuolella. Kukaan ei tiedä miten Syyrian kriisi etenee, Israelin ja Palestiinan kysymys ratkeaa, Libanonin hauras rauha pysyy ja miten alueella vaikuttavat suurvallat Turkki, Iran ja Saudi-Arabia seuraavat jokaista askelta.

Isiksen nujertaminen ei poistanut pinnan alla kyteviä ongelmia, joista yksi on islamilaisen maailman sisällä oleva yli kymmenen prosentin siialainen vähemmistö, joka ulottuu Iranista Syyrian kautta etelä-Libanoniin.

Pohjois-Afrikassa jakolinja on erilainen, jossa kiista liittyy liberaaliin ja konservatiiviseen tulkintaan islamista. Kristityt vähemmistöt monissa maissa ovat olleet uhattuina ja siksi heitä on paennut valtavasti muun muassa Syyriasta, Egyptistä, Irakista ja palestiinalaisalueilta. Kristinuskon syntysijoilla kristinusko alkaa olla pieni vähemmistö.

Ongelmana on luottamuksen puute niin suurvaltoja, omia hallituksia kuin kansainvälisiä toimijoita kohtaan.

Lähi-idässä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun USA:n presidentti lähettää yhden Twitter-viestin, tuhannet rauhanturvaajat Lähi-idässä nostavat heti valmiuttaan. Kun Jemenissä kuolee satoja siviilejä, Irakin syrjitty jesidi-vähemmistö yrittää saada ääntä kuuluviin ja Gazasta lentää raketteja Israelin puolelle, niin maailman mielenkiinto on muualla.

Suuret ratkaisemattomat ongelmat saavat turhautumista aikaan lisää ja mitä tapahtuu, jos Lähi-idän maissa olevat miljoonat kouluttamattomat ja turhautuneet nuoret lähtevät liikkeelle? Ratkaisemattomat kysymykset murentavat monien valtioiden vakautta ja sisäistä turvallisuutta. Lähi-idän eri maissa olevien palestiinalaisten ja syyrialaisten pakolaisten määrä vaikuttaa kaikkiin lähialueen maihin.

Samanaikaisesti asioiden takana tehdään työtä ja etsitään poliittisia ratkaisuja. Ongelmana on luottamuksen puute niin suurvaltoja, omia hallituksia kuin kansainvälisiä toimijoita kohtaan. Israel rakentaa turva-aitaa pohjoiselle rajalleen, Syyriassa Assadin hallinto menetetyistä alueista huolimatta ei kaatunut ja Libanonissa perustuslaissa on 18 erilaista ryhmää ja valtion väkimäärä on laskettu viimeksi 1930-luvulla, jotta maassa oleva kylmä rauha ei kylmenisi vielä lisää.

Mutta siitä huolimatta elämä jatkuu. Lapset menevät kouluun missä se on mahdollista, nuoret parit naimisiin ja juhlia vietetään. Vanhukset seuraavat auringonlaskua ja nuoret rakastavaiset istuvat katujen varsilla. Lähi-itä ei ole vain kaaosta ja köyhyyttä, kapinaa ja katkeruutta, kovaa asennetta ja kivittäviä nuoria. Monin paikoin elää toivo paremmasta. Sen takia ollaan valmiita tekemään kompromisseja ja etsimään uusia avauksia.

Jotakin tästä kertoi libanonilainen maroneetti-kristitty, jonka kirkon juuret nousevat 400-luvulta. Hän pakeni sotaa ja asui 2000-luvun alussa muutaman vuotta Israelissa, mutta palasi takaisin Libanoniin. Hän kertoi viime vaaleissa äänestäneensä Hizbollahia, koska se hänen mielestä tuo vakautta Libanoniin. Syynä on se, että Hizbollahin vaikutus suojelee myös etelä-Libanonin kristittyjä.

Kaikki Lähi-idässä ei näytä siltä, mitä me luulemme. Johdot menevät moneen eri suuntaan.

Teuvo V. Riikonen
Kirjoittaja on mikkeliläinen kirjailija ja toiminnanjohtaja, joka palvelee neljättä kertaa Lähi-idässä kriisinhallintajoukoissa