Lukijalta: Kirkko ja sen tehtävät — Papit ovat paljon vartijoita

Itä-Savo 11.1. kirjoittaa kirkolliskokouksen merkityksestä ja kirkon ajautumisesta vähemmistökirkoksi sekä sen jäsenkadosta. Päällimmäiseksi kysymykseksi on nostettu tutkija Veli-Matti Salmisen mukaan avioliittokysymys. Hänen mukaansa papeille voitaisiin sallia omantunnonvapaus koskien samaa sukupuolta olevien vihkimiseksi.

Kotimaan 10.1. kirjoituksessa uutisessee, Olli Seppälä toteaa, että ”kansankirkkoaate tulee tiensä päähän 2020-luvulla.”

Nähtäväksi jää, mitä kansankirkostamme on jäljellä ja minkälaiset ovat sen toimintamuodot lähitulevaisuudessa.

Papit ovat paljon vartijoita, jos tämäntyyppistä sanontaa sallitaan käyttää. Vanhan testamentin Malakian kirja on osoitettu myös tämän päivän pappien luettavaksi, tosin se vaatii hieman pohdiskelua ja tutkimista, voisi jopa sanoa, että märehtimistä.

Ehkä eräs kantava teema Malakian kirjassa on israelilaisten uhrikäyttäytyminen. He toivat uhrattavaksi viallisia uhrieläimiä, joka on verrattavissa siihen, kuinka saarnastuolista saarnataan. Jokainen niin pappi, kuin maallikkokin märehtiköön mielessään.

Avioliittokysymykseen Helsingin yliopiston dosentti Timo Eskola viittaa kirjassaan Paavali kärsimyksen ja lohdutuksen apostoli niin, että Paavali ei aseta ketään ihmisyksilöä toisen ala- tai yläpuolelle.

Kaikki Adamin jälkeläiset ovat tässä maailmassa yhtä syntisiä. Hän vertaa homoseksuaaleja naimattomiin ja kehottaa näitä kaikkia pidättäytymään avioliiton ulkopuolisesta seksistä. Avioliittokysymys tulee olemaan vaikea kysymys kirkolliskokoukselle ja varmasti tulee jakamaan seurakuntalaisia puolesta ja vastaan.

Toisaalta kun muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, olivat kirkot sunnuntaisin täynnä sanankuulijoita.

Toisaalta kun muistelee omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, olivat kirkot sunnuntaisin täynnä sanankuulijoita. Papit jyrisivät saarnoissaan kansan synneistä ja kansalaisten edesottamuksista, mutta aina julistukseen kuului myös evankeliumin julistus. Ehkä tuosta edellä kerrotusta voisi jotain oppiakin.

Kotimaalehteä lainatakseni, sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) kertoo kansalaisten kokemasta turvattomuudesta ja kertoo syy ja seuraussuhteesta, jossa turvattomuuden syynä on ihmisen jääminen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Hän syyttää kirkkoa siitä, että se ei välttämättä tunnista avuntarvetta, sen työntekijät eivät liiku ja toimi siellä, missä vaikeasti syrjäytyneet elävät. Toisaalta hän näkee kirkon työssä positiivisena kirkon ruoka-avun, mutta moittii avun puuttumista päihdeongelmaisilta.

Kirkolliskokouksen tärkein tehtävä näin maallikon mielestä olisikin pohtia sitä, mikä kirkon pääasiallisin tehtävä on, muitakaan sen omaksumia tehtäviä unohtamatta, tarkoitan diakoniatyötä ja sen kautta ihmisten kohtaamisia. Jospa kirkko voisi ottaa enemmän vastuuta yhteisön hyvinvoinnista sen kehittämisestä kristillisen sanoman suuntaan ja ennen kaikkea evankeliumin julistamiseen kaikille kansalaisille.

Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään, sanotaan Matteuksen evankeliumissa. Eesaun jälkeläiset, edomilaiset sanovat, ”Me olemme ruhjotut, mutta me rakennamme rauniot jälleen”, Jumala vastaa heille, ”he rakentakoot, mutta minä revin maahan.” Olisiko tuon Malakina-kirjan viisaudessa myös viisautta meidän kirkolliskokoukselle?

Matti Turunen
Savonlinnan kesäasukas