Lukijalta: Metsäammattilaiset koulun penkille — Suomen luonnon metsälintujen määrä on romahtanut ja vedet ovat rehevöityneet

Olin kuuntelemassa 29.11. Savonlinnan Kulttuurikellarissa Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys ry:n järjestämää metsäiltaa. Olin kuuntelijajoukon nuorimmasta päästä ja jouduin toteamaan, että nyt olisi aika siirtää eteläsavolainen metsänhoito ja omistus nuorempien käsiin.

Pääpuhujana oli biologi, FT Risto Sulkava. Hän kertoi metsän hoidon avohakkuuttomista menetelmistä ja lähinnä jatkuvasta kasvatuksesta siis metsän erirakenteisesta kasvatuksesta pitääkseen metsänsä monimuotoisena. Yhdellekään kuulijalle ei voinut jäädä epäselväksi kyseisen kasvatustyylin käytön hyödyt verrattuna niihin menetelmiin, mitä Suomessa pääasiassa on käytetty 1960-luvulta lähtien. Jatkuvakasvatus tuli lailliseksi vuonna 2014 ja jokainen voi etsiä asiasta enemmän tietoa esimerkiksi Internetistä tai lukemalla professori Erkki Lähteen julkaisuja.

Kuulijajoukossa oli enemmistönä iäkkäitä metsän omistajia, jotka todennäköisesti ovat koko ikänsä ”hoitaneet” metsäänsä samaan totuttuun tyyliin: alaharvennus, avohakkuu, maan muokkaus ja taimien istutus.

Jokainen meistä näkee asian seuraukset. Esimerkiksi Suomen luonnon metsälintujen määrä on romahtanut ja vedet ovat rehevöityneet.

Suomi on kyllä rikastunut metsän avulla, mutta sen perusteella, mitä kyseisessä tilaisuudessa kuulin ja mitä olen lukenut Erkki Lähteen julkaisuista, väitän jatkuvankasvatuksen rikastuttavan metsää ja meitä enemmän.

Menetelmää voidaan käyttää myös Savonlinnan kaupungin omistamissa metsissä, jos niin halutaan. Asiaan perehtyminen vaatii työtä, mutta sitä varten kaupunkiympäristömme hoitoon on palkattu neljä henkilöä.

Tilaisuudesta jäi vaikutelma, että nämä iäkkäämmät metsän omistajat eivät tahdo tai eivät uskalla katsoa totuutta silmiin. Jos metsäalan ammattilaiset ovat hoidattaneet metsääsi yhdellä totutulla tavalla ja sinulle tulee itseäsi huomattavasti nuorempi henkilö sanomaan, että sinun olisi järkevämpää tehdä toisin, on ihan inhimillistä tyrmätä asia toteamalla: ”Kyllä minä tiedän, älä tule minua neuvomaan. Perheen olen kasvattanut ja lapset saanut maailmalle!”.

Jos tämä iäkäs miettisi asiaa pidemmälle, hän joutuisi toteamaan: ”Jos olisin toiminut toisin, minulla olisi jättää perillisilleni monimuotoinen metsä, enkä taloudellisesti olisi menettänyt mitään.” Tämän asian sulattelemisiin saattaakin sitten mennä loppu ikä. Asiaa sulatellessa, voi samalla äkäillä jälkipolville, kun ovat niin kiitämättömiä etteivät olleet asiaa aikaisemmin sanoneet.

Missä ovat ne Etelä-Savon metsäalan ammattilaiset, jotka ymmärtävät metsän monimuotoisuuden ja luonnon normaalin kiertokulun? En voinut myöskään välttyä ajatukselta, mitkä olisivat olleet seuraukset, jos suomalainen lääketiede olisi jäänyt 1960-luvulle, niin kuin eteläsavolainen metsän hoito mitä ilmeisimmin on.

Minä toivon Etelä-Savoon rohkeutta tehdä järkevämpiä päätöksiä metsähoidollisissa asioissa ennen kuin on liian myöhäistä. Me elämme metsästä, järvistä ja niiden puhtaista antimista. Toivottavasti näin on vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Tanja Hyttinen
Äiti ja ajattelija
Savonlinna

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat

Kommentoidut