Lukijalta: Onko kasvavat leipäjonot uusi normaali?

Lehtitietojen mukaan Suomessa on 200 000 tuhatta ihmistä, jotka eivät selviä ilman ruoka-apua, joista noin 40 prosenttia on eläkeläisiä. Ruoka-avusta onkin tullut rinnakkainen järjestelmä sosiaaliturvalle. ”Osa kansalaisista on päätynyt niin huonoon asemaan, että heidän pärjäämisensä on hyväntekeväisyystoimijoiden armollisuuden varassa”, yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori Tuomo Laihiala kertoo.

Perustuslaki lupaa kaikille oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, mutta todellisuus on kaukana siitä. Suomi on saanut toistuvasti kritiikkiä Euroopan neuvostolta perusturvan liian alhaisesta tasosta. Onkohan tämäkin kritiikki jäänyt poliitikoilta huomioimatta?

Vastuu asian korjaamisesta kuuluu politiikoille. Heidän pitää ottaa askel kohti inhimillistä ja köyhän asialla olevaa toimintatapaa yhteiskunnassa. Oikein toimivassa valtiossa kenenkään ei pidä joutua kärvistelemään leipäjonossa tuulessa ja tuiskussa. Asian korjaamiseksi vähimmäiseläke pitää nostaa vähintään tuhanteen euroon kuukaudessa.

Arvostan hyväntekeväisyyttä, mutta asiaa ei saa jättää yksinomaan hyväntekeväisyyden varaan. Tietenkin väitetään, että eläkkeen korottamiseen ei ole valtiolla varaa. Rahaa kyllä on, kysymys on vain siitä mihin sitä halutaan käyttää. Politiikkojen pitää kantaa vastuunsa asiassa.

Rahat asian korjaamiseen löytyvät vähentämällä ikiaikaiseen Venäjän pelkoon perustuvia suuruudenhulluja sotavarustelumenoja. Esimerkkinä hävittäjähankinta, jonka kokonaishinta elinkaarikustannukset huomioituna on vähintään 20 miljardia ja mahdolliset indeksikorotukset lisäksi. Parin hävittäjän hinnalla leipäjonojen ongelmat saataisiin korjattua.

Rahaa kyllä on, kysymys on vain siitä mihin sitä halutaan käyttää.

Nythän tietenkin sanotaan, että näitä asioita ei voi asettaa vastakkain. Mielestäni näin pitää tehdä, jos huonompiosaisten hyvinvointi asetetaan etusijalle päätöksenteossa. On arvovalinta mihin veronmaksajan varoja halutaan käyttää.

Historiasta löytyy hyviä elämänohjeita jo Antiikin aikakaudelta yli 2000 vuotta sitten. Mieleen palautui Antiikin ajan valtiomies Marcus Porcius Caton (234–149 eaa.) ajatukset kardinaalihyveistä, jotka ovat: Viisaus, rohkeus, kohtuus ja oikeudenmukaisuus. Tärkeitä ovat myös itsehillintä, kärsivällisyys ja vaatimattomuus. Nämä vanhat elämänohjeet sopivat myös nykyiseen yhteiskuntaan, ja nämä pitää politiikkojen ottaa käyttöön.

Historiassa kerrotaan, että Cato aikanaan lopetti jokaisen puheensa sanoin: Muuten olen sitä mieltä, että Karthago olisi hävitettävä. Lopetankin tämän kirjoituksen sanoin: Muuten olen sitä mieltä, että älyttömiä sotavarustelumenoja on vähennettävä ja leipäjonoasiat välittömästi korjattava.

Kari Mielonen

Kerimäkeläinen veronmaksaja

Luetuimmat