Lukijalta: Genetiikka kertoo, että saimaannorppa on jääkautinen relikti

Norppien siirtoistutus johtaisi vain luonnottomaan sekakantaan.

Helsingin yliopiston eläkkeellä oleva geologian ja paleontologian professori Matti Saarnisto esitteli 15.4. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan hypoteesejaan saimaannorpan alkuperästä.
Kirjoituksessaan Saarnisto toistaa jo vuonna 2011 esittämänsä oletuksen siitä, että nykyisten saimaannorppien esi-isät nousivat Saimaaseen vasta Vuoksen puhkeamisen jälkeen noin 5 700 vuotta sitten, ja että Laatokasta olisi silloin tällöin uiskennellut norppia Saimaaseen.
Koska emeritusprofessori Saarnisto ei nähtävästi ole seurannut saimaannorpan genetiikan tutkimuksen edistymistä viimeisen kuuden vuoden aikana, selostamme alla lyhyesti, miksi Saarniston hypoteesit eivät pidä paikkaansa.

Vuonna 2009 käynnistimme Itä-Suomen yliopistossa saimaannorpan genetiikkaa käsittelevän tutkimushankkeen Maj ja Tor Nesslingin säätiön ja Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiön rahoituksella.
Allekirjoittaneiden lisäksi projektiin osallistui Suomen johtavia perinnöllisyystieteilijöitä ja hyljetutkijoita Helsingin ja Oulun yliopistoista sekä Metsähallituksesta.
Päämääränämme oli selvittää saimaannorpan perinnöllistä monimuotoisuutta suhteessa itämeren- ja laatokannorppiin, sekä arvioida saimaannorpan alkuperää.

Vuosina 2012–2015 julkaistuissa tutkimuksissamme osoitimme, että perinnöllisen muuntelun määrä on saimaannorpalla huomattavasti alhaisempi kuin itämeren- ja laatokannorpalla.
Saimaannorpat myös eroavat perimältään itämeren- ja laatokannorpista siinä määrin, että jokaisen saimaalaisen norpan voi tunnistaa saimaannorpaksi pelkkien geneettisten tuntomerkkien perusteella.
Matti Saarniston Saimaan alueen geologiaa käsittelevistä tutkimuksista on ollut genetiikkahankkeellemme suurta hyötyä, mutta laatokan- ja saimaannorppien väliset suuret perinnölliset erot osoittavat Saarniston jo vuonna 2011 esittämän hypoteesin suoraan vääräksi: Imatrankosken läpi ei ole kulkenut hylkeitä tuhansiin vuosiin, ei ylä- eikä alavirran suuntaan.

Käytimme geneettistä aineistoa myös nykyisen saimaannorppakannan iän arvioimiseen.
Laskelmamme viittaavat siihen, että saimaannorppa erosi itämeren- ja laatokannorpista jo kauan ennen Vuoksen suunnan lasku-uoman muodostumista.
Saimaannorppien perinnöllisen muuntelun vähäisyys johtuneekin enimmäkseen pitkän ajan kuluessa tapahtuneesta hitaasta häviämisestä. Nykyinen saimaannorppakanta on kuitenkin niin pieni, että muuntelua häviää edelleen, ellei kantaa saada kasvatettua kestävämmälle tasolle.

Saimaannorpan perimän tutkiminen jatkuu tällä hetkellä Helsingin yliopistossa, jossa akatemiaprofessori Jukka Jernvall ja tutkimusjohtaja Petri Auvinen vetävät
Jane ja Aatos Erkon säätiön rahoittamaa saimaannorpan genomiprojektia.
Hankkeen tuloksena saimaannorpan koko perimä julkaistaan vuoden 2017 aikana.
Saimaannorppien lisäksi hankkeessa on totaalisekvensoitu kymmeniä laatokan- ja itämerennorppia, ja alustavat tulokset tukevat aiempien tutkimustemme johtopäätöksiä saimaannorpan erityislaatuisuudesta.
Matti Saarnisto ja muut norppagenetiikasta kiinnostuneet voivat löytää lisätietoa Mia Valtosen väitöskirjasta (ladattavissa osoitteesta www.jmeg.fi/valtonen.pdf) sekä Saimaannorpan genomiprojektin sivuilta (www.saimaaringedseal.org).

Saimaannorpan suojelutoimien pitää perustua viimeisimpään tutkimustietoon, joten mitä johtopäätöksiä voimme tehdä?
Ensinnäkin geneettinen aineisto osoittaa, että saimaannorppa on jääkautinen relikti, joka on elänyt eristyneenä laatokan- ja itämerennorpista tuhansien vuosien ajan.
Tästä johtuen Matti Saarniston ehdottama saimaannorppakannan ”elvyttäminen” siirtoistuttamalla norppia Laatokasta Saimaaseen johtaisi vain luonnottoman sekakannan muodostumiseen.
Perinnöllisen muuntelun alhaisuus ei sinänsä estä saimaannorpan selviämistä, mikäli nykyisen muuntelun taso turvataan kasvattamalla kanta sellaisiin lukemiin, ettei se enää ole välittömässä sukupuuton vaarassa.
Kalliiden ja riskialttiiden siirtoistutusten sijaan rahaa voi ja pitää sijoittaa saimaannorpan nykyisten suojelutoimien tehostamiseen, jotta saamme säilytettyä ainutlaatuisen kansalliseläimemme myös tulevien sukupolvien iloksi!

Tommi Nyman
Apulaisprofessori
Itä-Suomen yliopisto,
Ympäristö- ja biotieteiden laitos

Mia Valtonen
Tutkijatohtori
Helsingin yliopisto,
Biotekniikan instituutti

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.