Lukijalta: Keräsin käpyjä, turvasin metsiemme tulevaisuuden

Tuo lause oli viisitoistavuotiaan pojan ainekirjoituksen otsikkona.

Kaikki tuossa mainittu oli käytännössä totta ja koettua.

Kerättiin kävyt, karisteltiin siemenet ja koulittiin taimet.

Istutettiin kaikkein pahimmat ryteiköt ja lepikot kasvamaan kunnon puuta. Tämä oli hyvin yleinen käytäntö sen ajan pienellä kylällä nuorten keskuudessa.

Tosin välillä kiivettiin puihin ja pylväisiin, mutta osattiin kyllä tulla omin avuin alas.

Tuosta ajasta alkaa olla jo 60 vuotta.

Vaikka itse en olekaan päässyt nauttimaan istutuksen hedelmistä, on noilta alueilta jo pari hakkuukertaa päästy tekemään.

Pääsato on vielä edessä. Tämä toimenpide on tuonut mukanaan työtä monelle ja ennenkaikkea vientituloja ja hyvinvointia koko yhteiskunnalle.

Istutuksessa pääpaino oli tietenkin taloudellisen tuloksen aikaansaaminen jollakin aikavälillä.

Ilmaston lämpeneminen, hiilijalanjälki ja hiilinielu olivat silloin tuntemattomia käsitteitä.

On todella masentavaa ja surullista katsella ja kuunnella tämän päivän nuorison toimenpiteitä edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi. Mitä mahtaa olla nykynuorisolla ne käytännön toimenpiteet, joita he ovat tehneet elinympäristömme hyvinvoinnin eteen?

Syyttämällä edellisiä sukupolvia ja päättäjiä, ei kovin pitkälle päästä.

Syyttämällä edellisiä sukupolvia ja päättäjiä ei kovin pitkälle päästä.

Asettuminen ennen vaaleja jonkun maailmanparantajaporukan juoksupojiksi ei ole mikään ratkaisu todellisiin ongelmiin.

Melko köykäiseltä tuntuu jonkin vihervasemmiston keulamiehen kehu, että katsokaa, kuinka monta nuorta huutajaa oli siellä ja siellä ilmastonmuutoksen puolesta huutamassa.

Todellisten ilmastotekojen aika ei ole huutaa ja mellastaa ennen vaaleja.

Suomessa on ilmastotekoja tehty vuosikymmeniä istuttamalla, hoitamalla ja pitämällä huolta metsistämme.

Näistä teoista ei ole vain pidetty niin suurta mellastusta, eivätkä ne ole ylittäneet uutiskynnystä.

Kalevi Tiihonen
Metsäharrastaja
Savonlinna