Lukijalta: Kuinkahan usein hautojen hoitoa käydään arvioimassa - seurakunnan viesti järkytti

Viedessäni joulutervehdystä mieheni haudalle Talvisaloon (Savonlinnassa), koin melkoisen järkytyksen: siistien talvihavujen ja kylmää kestävien kukkaistutusten keskellä törrötti puuriman päässä oleva muovitettu paperilappu: Tiedoksi hautapaikan haltaijalle – haudanhoito olennaisesti laiminlyöty.
Järkytykseni oli suuri. Olen hoitanut mieheni hautaa säännöllisesti yli 20 vuotta. Laittanut kesäkukkaistutukset, kastellut ja siistinyt, laittanut kotikuusista talvihavut, syntymä- ja merkkipäivinä vienyt tervehdykset, kuten nyt joulukynttilät. Olen pitänyt valintaani – hoitaa itse hautaa – ihan luonnollisena ja tehnyt sen mielestäni hyvin. Ilmoituksessaan kirkkoneuvosto uhkaa kunnostamaan hauta hautapaikan menettämisen uhalla. Hämmästyin, suorastaan järkytyin huomautuksesta. Se pilasi joulutunnelmani täysin.

Olin laittanut talvihavut, havukranssin ja lyhdyn mieheni haudalle marraskuussa hänen syntymäpäivänään. Hauta oli siististi hoidettu. Silloin ilmoitusta hoitamattomuudesta ei ollut, mutta jouluna hauta tulkittiin jo hoitamattomaksi. Kuinkahan usein hautojen hoitoa käydään arvioimassa ja millä kriteereillä?
Onko seurakunnan kirkkoneuvoston tarkoitus – jonka päiväämä ilmoitus oli – tällä tavoin säikäyttää ihmiset tekemään haudanhoitosopimuksia seurakunnan kanssa? Uskon, että nykyisen sähköisen tiedonhankinnan aikana yhteys omaisiin saadaan inhimillisemmällä tavalla, kuin järkyttää omaiset haudalle laitetulla uhkausviestillä. Meitä jouluna saadusta ilmoituksesta järkyttyneitä omaisia on paljon, jotka olemme hoitaneet omaistemme hautoja säännöllisesti, mutta seurakunnalle se ei kelpaakaan. Mielestäni haudalla töröttävä puukeppi uhkaviesteineen loukkaa myös vainajan muistoa.
Kysynkin kirkkoneuvostolta kriteerejä, millaisena Versailles`n puutarhana haudat tulisi pitää?
Syksyllä paikallisessa lehdessä ollut kirjoitus ilmoituskäytännöstä oli vain tekninen – ei kokonaisuutta huomioiva.

Omaisten ja läheisten haudat ovat monelle hyvin henkilökohtainen tunneasia. Joku haluaa laittaa istutuksia, joku muovikukkia, joku haluaa pitää askeettisena vain muistokivi tai laatta haudalla. Kaikki pitäisi sallia. Kun on maksanut kirkollisveronsa ja ostanut hautapaikan, niin seurakunta voisi pitää yleisilmeestä huolta myöskin niistä haudoista, joille omaisia ei enää ole. Arkkuhautaus muuttunee tulevaisuudessa polttohautaukseksi enenevässä määrin, mutta hautausmaita, eikä yhtään muistokiveä sovi hävittää. Muistot ovat ikuisia jälkipolville.
Omainen
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Tiina Ojutkangas

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.