WWF ja Metsähallitus vastaavat lukijakysymykseen Lukijalta-palstalla: Kaikista norppakuolemista tietoon tulee noin 40 prosenttia

Mihin norpat häviävät? Vastaukset löytyvät tutkimalla kannan ikäjakaumaa sekä kuolleena löydettyjen norppien ikää ja kuolinsyitä.

Nimimerkki Tekstiviesti (Itä-Savo 6.10.) kaipaili lähdettä kuluvan vuoden viidennestä saimaannorpan verkkokuolemasta kertoneessa uutisessa (5.10.) olleelle tiedolle, että niitä tapahtuu lähes kolme kertaa ilmi tullutta enemmän. Miksei kaksi tai viisi kertaa enemmän, nimimerkki kysyi.
Kysymykset ovat hyviä ja oleellisia. Vastaukset löytyvät tutkimalla kannan ikäjakaumaa sekä kuolleena löydettyjen norppien ikää ja kuolinsyitä. Metsähallitus julkaisee ne verkossa.
Saimaannorpan kuutteja ei jostain syystä vartu lisääntymisikään niin paljon kuin havaitun syntyvyyden perusteella olisi syytä olettaa – muuten norppakanta kasvaisi huomattavasti havaittua nopeammin.
Verrattaessa havaittua syntyvyyttä, kuolleisuutta ja kannan kasvua on arvioitu, että kaikista kuolemista tulee tietoon noin 40 prosenttia. Olisi tietoinen aliarvio mitata kuolleisuutta vain ilmi tulleiden pyydyksistä kuolleena löydettyjen norppien perusteella.

Yleisin havaittu saimaannorppien kuolinsyy on hukkuminen kalanpyydyksiin. Kuluvalla vuosikymmenellä (2010–2016) on löytynyt 116 kuollutta, pesäpoikasvaiheen yli elossa säilynyttä norppaa. Niistä noin joka toisen (53 yksilöä) kuolinsyy on saatu selvitettyä.
Kuolinsyyltä tunnetuista 30 yksilöä (26 prosenttia) on löydetty tukehtuneina kalanpyydyksistä. Lisäksi 11:ltä muualta kuin kalanpyydyksistä kuolleena löydetyllä yksilöllä on ruumiinavauksessa todettu tukehtumisen merkkejä. On vaikea keksiä muuta merkittävää syytä norppien tukehtumiseen kuin kalanpyydys.
Nämä 11 yksilöä muodostavat noin puolet (48 prosenttia) niistä muualta kuin kalanpyydyksistä kuolleena löydetyistä yksilöistä, joiden kuolinsyy on voitu selvittää.
Voidaan olettaa, että sama suhde pätee myös niihin yksilöihin, joiden kuolinsyytä ei ole voitu selvittää. Toisin sanoen voidaan olettaa, että sama 48 prosenttia eli noin 30 yksilöä niistä 63 yksilöstä, joiden kuolinsyytä ei ole voitu selvittää, on tukehtunut, käytännössä kalanpyydyksiin.

Vuositasolla kuolee noin 10 norppaa eli lähes kolminkertainen määrä ilmi tulleisiin pyydyskuolemiin verrattuna.

Yhteen laskien kalanpyydyksistä löydetyt 30 yksilöä, tukehtumisen merkkejä osoittaneet 11 yksilöä ja vastaava 30 yksilön osuus selvittämättömistä saadaan summaksi 71 yksilöä eli noin 60 prosenttia kaikista kuolleena löydetyistä vieroituksen jälkeen kuolleista.
Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 10 yksilöä eli lähes kolminkertainen määrä ilmi tulleisiin pyydyskuolemiin verrattuna.

Petteri Tolvanen
Ohjelmapäällikkö, WWF

Jouni Koskela
Suojelubiologi, Metsähallituksen Luontopalvelut