Lukijalta: Savonlinnan orkesteriko ensi syksystä vain muisto?

Kaupunginvaltuusto päätti 21.3. säästösyistä ottaa Savonlinnan orkesterin avustuksesta 8 000 euroa. Jos tätä vajetta ei saada jollain lahjoituksella tai keräyksellä korvattua, niin valtion avustus tippuu 20 000 euroa.

Tämä vaikuttaa siten, että sinfoniakonsertteja ei pystytä enää ensi syksystä lähtien järjestämään noin neljä kertaa vuodessa, koska kapellimestareita eikä harvinaisempien soittimien soittajia pystytä enää palkkaamaan. Vaarana on, että ensi syksystä lähtien Savonlinnan orkesterin konserteissa soittaa koko ajan vain 4 soittajaa, kvartetti, kuten 1990-luvulla.

Olen soittanut Savonlinnan orkesterissa yli 20 vuotta alttoviulua ilman palkkaa amatöörinä, musiikin rakastajana. Nyt olen ollut neljä kuukautta tauolla tapaturman vuoksi. Meitä samanlaisia soittajia on ollut vuosien varrella noin 15, joskus jopa yli 20, riippuen soitettavasta teoksesta. Amatöörisoittajia on ollut mukana myös OKL:sta sekä musiikkiopistosta.

Joka maanantai olemme olleet kolmen tunnin harjoituksissa. Lisäksi jokainen on harjoitellut teoksia kotona iltaisin töiden jälkeen. Kari Kropsun tultua kapellimestariksi harjoitukset ovat painottuneet viimeiselle viikolle ennen konserttia.

Olen laskenut, että soittotunteja on silloin kertynyt yli 20 tuntia. Lisäksi aikaa ovat vieneet konserttimatkat muualle kuten Imatralle, Parikkalaan ja Juvalle. Samana iltana olemme esittäneet vielä saman ohjelmiston savonlinnalaisille.

Mutta tuo kaikki on kannattanut. Olemme saaneet tehdä esityksiä loistavien solistien kanssa. Soittotaitomme on kehittynyt vuosien varrella, koska monet teokset ovat olleet vaativia jopa ammattilaisille. Meillä on ollut mahdollisuus soittaa koko ajan ammattilaisten kanssa, mikä on esimerkkinä tosi kehittävää.

Vuosien varrella on tullut ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet näihin päiviin asti. Eri orkestereiden, kuorojen, tanssijoiden ja näyttelijöiden kanssa on ollut mieleenpainuvia ja antoisia yhteistöitä. Olemme vieneet musiikin sanomaa jopa koulujen oppilaille esiintyen koululaiskonserteissa. Konserttien jälkeen hymy on pysynyt huulilla monta päivää. Vaikka soittourakat ovat olleet fyysisesti rankkoja, ne ovat antaneet henkisesti paljon.

Nyt kuultuani tämän säästön, oloni on ollut tyrmistynyt, pettynyt sekä surullinen. Eivätkö päättäjät arvosta meidän amatöörien panosta? Meidän ilmainen panoksemme on mahdollistanut isot sinfoniaorkesterikonsertit. Ensi syksystä lähtien vastaavat ovat enää haalea muisto. Säästöjä on ollut vuosien varrella, ja kvartetti on käynyt monissa paikoissa keikoilla, jotta vaje on saatu kiinni, mutta nyt orkesteriyhdistys viedään liian tiukoille.

Kahdeksan vuoden päästä Suomi täyttää 110 vuotta. Soitetaanko Finlandia silloin tietokoneelta?

Virpi Jaskio
Amatöörialttoviulisti