Puheenvuoro: Itä-Suomi tarvitsee uuden vision – Hallinnollisten rajojen sijaan viime aikoina ovat alkaneet korostua ja rajat ylittävä yhteistyö

Vuosi 2021 on kuntavaalivuosi. Uuden valtuustokauden kynnyksellä maakunnat ja kunnat kuten Puumala visioivat tulevaisuuttaan. Uutta elinvoimaa ja tulevaisuuden uskoa tarvitaan kipeästi. Myös koko Itä-Suomi tarvitsee oman vision.

Yhteisen tulevaisuuskuvan puute voi olla Itä-Suomen tapaiselle kasvukeskusten ulkopuolelle jäävälle alueelle jopa kohtalon kysymys. Elleivät poliitikot ota nykyistä selkeämpää ja vastuullisempaa otetta koko maan kehitykseen, edessä on helposti vapaata pudotusta.

Talous, elinvoima ja tulevaisuus ovat hyvin luontevia vaaliteemoja, ja kuntavaalit hyvä keskustelufoorumi ja mahdollisuus välittää terveisiä myös valtakunnan tasolle. Talouden ja elinvoiman merkitystä korostaa myös se, että sote-asiat siirtyvät ensi vaalikaudella pois kunnilta, mutta yritys- ja työvoimapalvelujen osuus lisääntyy.

Puumala visioi tulevaisuuttaan yhteistyössä Aalto yliopiston kanssa. Opiskelijoiden laatimiin suunnitelmiin voi tutustua ja äänestää omaa suosikkiaan kunnan nettisivuilla. Tarkoituksena on alkuvuodesta 2021 muodostaa töiden pohjalta visio Puumalan keskustasta vuonna 2030.

Visioinnista saisi ehkä vielä enemmän irti, mikäli kuntakeskuksen, kunnan, maakunnan ja koko Itä-Suomen elinvoimakehityksen tilannekuva, uusiutumisen pakko ja mahdollisuudet olisivat selkeämmin visioinnin perustana. Tilannekuvan soisi näkyvän keskeisenä lähtökohtana Puumalan keskustan visioinnissa.

Puumalan esimerkki sopii Itä-Suomen muihinkin taajamakeskuksiin mutta selkeämpää tulevaisuuden visiointia tarvitsee tuekseen koko Itä-Suomi.

Millainen Itä-Suomi ja Puumala pärjää alueiden välisessä kilpailussa investoinneista, työpaikoista, asukkaista, turisteista… myös tulevaisuudessa? Miten turvataan hyvinvointiverkko koko alueella ja pidetään se uusien haasteiden ja mahdollisuuksien tasalla? Yksi keskeinen tehtävä on tarkastella elinvoimaisuutta riittävän kestävänä ja kilpailukykyisenä kokonaisuutena.

Saimaa-ilmiö tunnistaa kulttuurin ja kulttuuriperinnön merkityksen ja hyödyntää sitä.

Pitää olla riittävän suuri, jotta on edes olemassa ja erottuu kartalla. Lisäksi pitää olla hyvä maine, jotta pärjää kilpailussa myös kansainvälisesti.

Elinvoimaisuus ei noudata kunta- ja maakuntarajoja. Yksittäiset kunnat ja kuntakeskukset sekä maakunnat ovat yksin liian pieniä, kun haasteena on koko Itä-Suomen taantuvan mielikuvan muuttaminen sekä tulevaisuudenuskon, vetovoimaisuuden ja kilpailukyvyn palauttaminen. Hallinnolla, maakunta- ja kuntajaolla on oma tehtävänsä tulevaisuuden kehityspolun toteuttamisessa, mutta alueen elinvoimaisuuden perustaksi niistä ei ole. Sama pätee soteen ja sairaaloihin.

Hallinnollisten rajojen sekä sektorikohtaisen siilojen ja kuilujen sijaan viime aikoina ovat alkaneet korostua ja rajat ylittävä yhteistyö ja erilaiset toiminnalliset vyöhykkeet. Koko Itä-Suomen tai Savo-Karjalan tasolla hyvä esimerkki uuden tyyppisestä verkostoyhteistyöstä ja aluevoimasta on Saimaa-ilmiö, joka on ensimmäinen näyttävä hanke koko Itä-Suomen alueen kokoamiseksi yhteen.

Hanke näyttää tietä alueen ymmärtämiselle kokonaisuutena ja turhien rajojen madaltamiselle. Saimaa-ilmiö tunnistaa kulttuurin ja kulttuuriperinnön merkityksen ja hyödyntää sitä. Ilmiö kannustaa parantamaan entisiä ja luomaan uusia alueen ylivoimatekijöitä. Se voi myös vakinaistaa ja kiinteyttää isojen ja pienten keskusten välistä yhteistoimintaa. Puumalassa vastaava paikallinen ilmiö ja toiminnallinen verkosto, johon myös kuntakeskus kuuluu, on Puumalan saaristoreitti.

Voisivatko koko Itä-Suomi ja Puumalan kirkonkylä olla kilpailukykyisempiä profiloitumalla entistä selkeämmin omiin vahvuuksiinsa, rajat ylittävällä yhteistyöllä ja verkostoitumalla, ja miten tämä voisi näkyä visioinnissa? Itä-Suomi voisi profiloitua ja verkostoitua modernina biotalousalueena ja kestävän monipaikkaisuuden mallialueena sekä osana Lakeland-Saimaan järvimatkailun suuraluetta, jolla on tunnetusti hyvä maine.

Näin myös alueen yksittäiset kunnat, kaupungit ja kirkonkylät kuten Puumala yrityksineen ja verkostoineen voisivat kirkastaa kasvonsa ja näyttäytyä kokoaan suuremmilta ja vetovoimaisemmilta. Puumalan kirkonkylä voisi esimerkiksi profiloitua Puumalan saaristoreitin keskukseksi laajemman Saimaan seudun osana.

Itä-Savo 8.1. raportoi Saimaa-ilmiön etäkonttitilaisuudesta, jossa Väinö Jalkanen oli kannustanut Itä-Suomea positiiviseen kapinaan Helsinki-keskeisyyttä vastaan ja esittänyt miljoonan asukkaan Savon, Karjalan ja Keski-Suomen ”omaa yksikköä” erityisesti kulttuurin näkökulmasta. ”Olisi alueen oma radiokanava ja kulttuurilehti, jotka kertovat, mitä naapurikaupungeissa tapahtuu. Nostetaan alueen osaajia esiin, kehitetään kaikkea yhdessä.” Emme ole yksin asialla.

Puumalan esimerkki sopii Itä-Suomen muihinkin taajamakeskuksiin.

Elinvoimaisen Itä-Suomen puolesta

Jarmo Vauhkonen

Etelä-Savon aluesuunnittelujohtaja

(eläkkeellä)

Aulis Tynkkynen

Rakennusneuvos, ympäristöministeriö

(eläkkeellä)

Kommentoidut