Lukijalta: Normaalikoululaisen tulevaisuus ja kaupungin digiloikka

Joskus ulkoinen motivaatio saa lähes ihmeitä aikaan.

Parhaillaan mietitään normaalikoulun oppilaiden lähitulevaisuutta.
On ihan ymmärrettävää, että kartoitukset ja niiden pohjalta tehtävät suunnitelmat lähtevät aivan akuuteimmista asioista. Tulipalonkin sattuessa ensin sammutetaan ja sitten vasta arvioidaan jatkoa.
Jokaisen normaalikoululaisen ja hänen huoltajansa tuleekin tietää hyvissä ajoin kuluvaa lukuvuotta, missä oppiminen jatkuu lukuvuoden 2018–2019 alusta.
Tämän tilakysymystulipalon sammuttaminen ei kuitenkaan riitä.
Savonlinnan kaupungilla on vielä tekemättä suunnitelmallinen ja riittävän tavoitteellinen koulutuksen digitalisointi. Sähköisten materiaalien käyttö on toki jo edistynyt perusopetuksen yksiköissä, mutta erot ovat liian suuret. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei toteudu.
Valmistuvassa kaupunkistrategiassa tätä asiaa sivutaan ja aikanaan tämän ohjauskeinon vaikutukset siilautuvat talousarvioon tavoitteina ja määrärahaesityksinä.
Kaupunkimme suurimman koulutuksellisen rakennemuutostapahtuman tiimoilta voisimme yhdistää vielä voimakkaammin nämä asiat.
Kaupunginvaltuusto myönsi määrärahat muutosrehtorin palkkaamiseen kesäkuussa. Muutosrehtori tulee palkata mitä pikimmin, itseasiassa, jo nyt on menetetty tehokasta peliaikaa, ja valita tehtävään sellainen henkilö, joka nykyisen suunnitteluresurssin tukemana pystyy ideoimaan nämä kaksi asiaa toisiaan tukevaksi kokonaisuudeksi.
Tämä suunnittelu, joka tulee olla poikkihallinnollista, tulee luonnollisesti paaluttaa johonkin.
Olisikohan tontti kartoitettu oikein, jos yhtenä paaluna olisi tilakysymyksen ratkaiseminen nykyisen OKL:n rakennuksen avulla?
Olisiko toinen paalu lyötävä siihen tavoitteeseen, että tällaista kouluyksikköä tukevia toimintoja sijoitetaan koulun yhteyteen avoimen oppimisympäristön hengessä?
Tähän meitä oivallisesti haastoi heinäkuussa Savonlinnan kaupungin ja Etelä-Savon Tiedeseura ry:n järjestämä seminaari. Paikalla oli kahdeksan valtuutettua ja olemme kesähelteiden aikana varmistelleet toisiltamme, että esille nousseet ajatukset olivat kannatettavia ja edistämisen arvoisia.
Kolmas kiinnekohta on se, että lasketaan vaihtoehtoiskustannukset nykyisen perusopetuksen oppimateriaalikustannusten ja päätelaitteiden, digitaalisten materiaalien sekä niiden käyttämiseen vaaditun infran osalta. Infralla tarkoitan niin tietoliikenneverkkoja kuin teknisen ja pedagogisen tuen verkkoja. Kalkyloinnin jälkeen oltaisiin viisaampia miettimään digitalisoinnin rytmitystä, kerralla vai vaiheittain.
Joku saattaa pohtia tässä vaiheessa nykyisen opetushenkilöstömme mahdollisuuksia digitalisoinnin onnistumisen takaajana.
Joskus ulkoinen motivaatio saa lähes ihmeitä aikaan.
Esimerkiksi lukioiden henkilökunta pystyy nyt sujuvasti selviytymään sähköisten oppimateriaalien ja sähköisen ylioppilaskokeen vaatimuksista. Tämän osaamisen löytäminen ja sen varmistaminen on neljäs paalu muutosrehtorin toimenkuvassa.
Tämä tulee huomioida tulevissa rekrytoinneissa ja samalla alkuopetuksen, luokanopetuksen ja aineenopetuksen opettajista tulee löytää niitä kehittäjiä, joiden imussa tämä muutos on mahdollista. Näitä kehittäjiä löytyy takuuvarmasti normaalikoulun ja varmuudella myös kaupungin peruskoulujen henkilökunnasta.

Reima Härkönen
Keskustan valtuusto-
ryhmän puheenjohtaja
Savonlinna

Osallistu keskusteluun

Itä-Savo