Lukijalta: Jumaltarinat uskotaan myyteiksi, miksi Jeesus-tarina olisi muuta

Itä-Savon sivuilla on keskusteltu esittämästäni väitteestä, että uskonnot perustuvat myytteihin. Ja, että myytti on tarina tai uskomus, joka selittää asioita, joista ei ole ensikäden tietoa tai joiden paikkansapitävyyttä ei voida todistaa. Ja, että myytit ovat rakennelmia, joihin on keräilty aineksia eri tahoilta eli ovat kuin sekahedelmäkeitto. Myös kristinusko on sellainen.

Esitin, että elämänsä uskonnollisen uskon varaan perustavan ihmisen on vaikea hyväksyä tosiasiaa, että perustat ovat hatarat. Se on ymmärrettävää. Kasvatuksen ja tai myöhemmin saadun sisäistetyn opetuksen, kyseenalaistaminen ja sen kahleesta pääseminen voi tarvitessa olla psykologisesti vaativa työstettävä. Esimerkkinä muslimi, joka on kasvanut maassa, jossa islam on ainoa oikea ja rangaistuksen uhalla pakollinen tunnustettava ja opiskeltava. Ja, että kirkko piti tuon kaltaisella otteella vallassaan ihmisiä länsimaissa kuten Suomessa jopa 1900-luvulle.

Moni myöntää, että kerronta on sekavaa mutta juuri moninaisuus on heistä todiste pätevyydestä.

Esitin myös, että melko pieneksi on huvennut se joukko maassamme ja useimmissa muissakin kristityissä maissa, jotka ottavat Jeesus-tarinan todesta muuna, kuin kauan sitten muodostuneena uskomusliikkeenä, joka eli aikansa yhtenä monista menneiden aikojen tarpeisiin syntyneistä katsomuksista, joilla ei ole enää juuri käytännöllistä merkitystä.

Kanssani eri mieltä olevat väittävät, ettei kristinusko perustu myyttiin vaan Uuden testamentin kertomuksiin Jeesuksen puhumisista ja tekemisistä. Moni myöntää, että kerronta on sekavaa mutta juuri moninaisuus on heistä todiste pätevyydestä.

Myytti on siis tarina tai uskomus, joka selittää asioita, joista ei ole ensikäden tietoa tai joiden paikkansapitävyyttä ei voida todistaa. Jos kristitty näkee maailman muut jumaltarinat myyteiksi, miksi Jeesuksen ympärille muodostunut tarina olisi muuta?

Roomalaiset tuhosivat Jerusalemin temppelin vuonna 70 jolloin juutalaiset jäivät vaille uhrauspaikkaa.

Tuohon saakka siellä uhrattiin muun muassa lampaita yksilöiden ja koko juutalaisen kansan puolesta, ei koko maailman syntien. Jahve jumalaa oli varmuudeksi lepytettävä, sillä hän oli kiivas, arvaamaton ja kostonhaluinen.

Myytti syntyi, kun Jeesus-uskovat tämän kuoltua tuottivat kuvitelman, että teloitettu on sovittanut yksittäisen ihmisen sekä ihmiskunnan synnit. Voiko nykyihminen olla näkemättä kristillisen uhriajatuksen muuna kuin primitiivisenä uskomuksena?

Esko Aspivaara
Savonlinna