Lukijalta: Ulosottovelkani — Kansanedustaja Kristian Sheikki Laakso kertoo ajatuksia velastaan ja sen perimisestä

Viime aikoina useammassakin mediassa on käsitelty ulosottovelkaani. Kirjoitustyyli on mielestäni ollut asiallinen, enkä ole yhdellekään medialle tästä katkera. En ole edes artikkelien nimettömille kommentoijille. Jotkut kannustavat, toiset moittivat. Jälkimmäiset saattavat tehdä näin tietämättömyyttään.

Ettei tämä asia kylmenisi, niin tuon tämän tilanteen järjettömyyden esiin. Taloudellisesti minun ei olisi kannattanut eduskuntaan edes pyrkiä, koska jos olisin jäänyt edelliseen työhön, olisin voinut siitä halutessani irtisanoutua hakeutuen velkasaneeraukseen. Tai tehdä esim. pimeitä töitä ja odottaa verojen vanhentumista.

Mutta silloin ei tätäkään keskustelua olisi käyty, eikä tätä yli puolta miljoonaa suomalaista koskettavaa ongelmaa olisi nostettu näin suuresti esille.

Omat velkani ovat noin 200 000 euroa, jotka ovat syntyneet kuljetusliikkeen ajauduttua konkurssiin. Velkani myönnän, enkä niistä koitakaan kiemurrella ulos. Kun asiaa tarkastellaan, niin jokainen yritysmaailmassa mukana ollut tietää, ettei kontolleni olisi osakeyhtiönä jäänyt mitään. Ja senkin myönnän, että se on oma virheeni, etten ajoissa muuttanut Ky:tä Oy:ksi.

Loppuvaiheessa sitä ei olisi enää edes hyväksyttykään. En tosin edes yrittänyt, enkä sitä edes suunnitellut. Perheellämme oli ennen ko. yrityksen perustamista talo, kaksi hallia sekä yksi vanha huoltoasemakiinteistö, jotka olivat jo aiemmin ostettu.

Omaisuuden mennessä myyntiin pankki otti tietysti ensin omansa jonka jälkeen loppu omaisuus meni velkojille. Se, miksi ajot loppuivat ja miksei asialle voinut tehdä mitään onkin toinen juttu. Uskon, että siitäkin vielä saadaan lukea mediasta.

Vaikka media ehti ensin tuoda asian esille, oli itsellänikin tarkoitus tuoda asia julkisuuteen. Asia kun on yksittäisistä asioista suurimpia, jonka takia kansanedustajaksi pyrin.

Tuon 200 000 euron velan maksamiseen kansanedustajan palkoilla menee noin 20 vuotta. Eli vielä neljistä seuraavista vaaleista pitäisi päästä läpi ja elää 70 vuotiaaksi, että saan velkani maksettua. Muutoin en niitä elinaikanani pysty maksamaan.

Jos nyt pääsen vielä neljä kertaa läpi ja saan velkani maksettua, niin olen maksanut ulosottoon noin 450 000 euroa, siis yli 200 000 euroa korkokuluja, joka on järjetöntä. Tässä on se järjettömyys miksi kenenkään ei tavallaan kannata tällaisessa tilanteessa edes yrittää velkojaan maksaa, jollei ole kansanedustaja tai nauti vastaavista palkoista.

Minun tavoitteenani on muuttaa asetuksia siten, että velan mennessä ulosottoon, sen jälkeen siihen ei tule enää mitään korkoja. Velkojahan sitten itse päättää laittaako ulosoton perittäväksi vai ei. Pääsääntöisesti velkojat varmasti ymmärtävät, että tärkeintä on saada velkansa pois. Nythän esim. minun kohdalla ilman kansanedustajan virkaa velkojat ei saisi juuri mitään.

Ulosotossa on ihmisiä jotka ovat täysin välinpitämättömiä, mutta paljon on niitäkin joille oman itsetunnonkin takia olisi hienoa saada velkansa suoritettua. Ongelma on se, ettei velka juurikaan lyhene, vaan kaikki raha menee korkoihin.

On ihmisten henkisen hyvinvoinninkin kannalta parempi, ettei velkoja leikata vaan annetaan mahdollisuus ne maksaa. Itse, jos olisin hakeutunut velkasaneeraukseen ja velkojani olisi leikattu, olisin hävennyt tilannetta, enkä olisi voinut kuvitellakaan hakevani kansanedustajaksi. Olisin tuntenut olevani "huijari". Jos olisin vaikka tulevaisuudessa menestynyt, niin silti olisi aina takaraivossa kummitellut se, että olen saanut velat anteeksi.

Toisille nämä tilanteet ja häpeä ovat niin suuria, että lopetetaan arvokas elämä oman käden kautta. Tuskin sitä itsemurhaa tehdään siksi, ettei pystytä elämään köyhänä, vaan siksi koska koetaan suurta häpeää.

Velallisetkin ovat ihmisiä ja nykyiset viivästyskorot eivät ole tätä päivää, vaan ennemminkin koronkiskontaa. Tähän pitää tulla muutos.

Kristian Sheikki Laakso
Kansanedustaja
Perussuomalaiset