Lukijalta: Kuka on uskonnollinen ja kuka ei?

Pekka Nousiainen kysyi 3.1. Itä-Savossa viisaasti, mikä on uskonnon harjoittamista ja viittasi Suomen perustuslakivaliokunnan sekä opetushallituksen määrittelyihin. Yhtenä esimerkkinä oli varhaiskasvatuksen ”juhlasäädös”: ”Lapset voivat harjoittaa juhlaan yhden virren”. Siis moinen ei vielä ole uskonnon harjoittamista. Tällainen pienen tuntuinen on yllättävän iso asia. Tämähän on uskonnottomien uskontokunnan piilovaikuttamista ja aivopesua niin sanotun uuskielen avulla.

Kysyttäessä, mikä on uskonto, joudutaan vähintään a-nelosen suuruiseen määritelmään. Jos kysytään, kuka on uskovainen, joudutaan jopa ivallisuuden ja hulluksi leimaamisen kohtaamisiin. Tällaisia mutkiako oiotaan Suomessa ihan virallisesti tuosta vain vaikka virsien määriä laskemalla? Ei oikene.

Esimerkiksi Marxin Kallen palvonnasta saa nykyisin herkästi höyrähtäneen maineen, mutta esimerkiksi sanomansa saa viestimissä paremmin perille huitaisemalla vaikka ”minä kun en ole uskonnollinen”. Näin kuitenkin jää pahasti ja huonosti huomaamatta ihmisluonnon yksi peruspiirre, vietti tai muu sellainen. Ei uskonnonharjoittamattomia ole.

Niinpä seuraava poskettoman tuntuinen ja samalla viisas teesikin pitäisi näissä uskonsodissa saada julkiseen käsittelyyn: Uskovaiseksi määrittely tapahtuu viimeisellä tuomiolla vuohista ja lampaista puhuttaessa. Mikä lintu sitten on se määrittelyssä tärkeä viimeinen tuomio, on ”toinen liikutus”, kuten muuan kuuluisa savolainen romaanihenkilö pähkäili.

Juhani Heiska
Savonlinna

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Kommentoidut