Lukijalta: Vastauksia Raimo Jenun arvioihin Avista ja opettajista

Tällä palstalla (26.2.) teroitteli kynäänsä eläköitynyt rehtori-opetusneuvos Jenu, jonka halu vaikuttaa ylitti tragikoomillisella tavalla kyvyn vaikuttaa. Kirjoituksesta välittyi niin selittämätön viha opettajia kohtaan, että mieleen assosioituu kuva itsevaltaisesta koulusatraapista, joka uransa aikana on traumatisoitunut liian uudistusmielisestä ja vaativasta opettajakunnasta. Valheellisella väittämällä virkamiehen puolueellisuudesta kirjoittaja syyllistyi myös kunnianloukkaukseen.

Aluehallintovirastojen tehtävänä on edistää alueellista yhdenvertaisuutta ja oikeusturvan toteutumista niin oikeudellisen jälkiohjauksen (mm. kantelut ja valitukset) kuin etupainotteisen informaatio-ohjauksenkin kautta (laki AVEista 2009). Ennakollisen ohjauksen merkitys korostuu opetuksen kentällä. On tär-

keää, että palvelut kohdistuvat lapseen heti reaaliaikaisesti oikein ja laadukkaasti. Vuoden 2014 hallintolain uudistus painottaa juuri ennakollista informaatio-ohjausta. Jälkiohjaava kantelu- ja valituskäsittely on valitettavan tehotonta ja hidasliikkeistä — näin myös usein lapsen edun vastaista.

Opettajien lomautuksista voi kannella Aviin. Kaikkien kuuden Avin vuosien varrella tekemissä ratkaisuissa on järjestäen todettu laittomuuksia liittyen oppilaiden turvallisuuteen ja oikeuteen saada opetusta.

Kirjoittaja olisi yhtä hyvin voinut syyttää OAJ:ä sen asettumisesta Avin virkamiehen käsikassaraksi. Molemmat väittämät ovat kuitenkin yhtä perusteettomia, koska yhteinen intressi asiassa on estää ennakolta laittomat toimet.

Opetustoimessa valtapyramidi tulee kääntää ylösalaisin: ylinnä tärkeimpinä tällöin ovat oppilaat, sitten opettajat ja vasta näiden jälkeen rehtorit ja muu hallinto.

Hallinnon tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että lapsen edut ja oikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti kaikissa tilanteissa ja että opetushenkilöstö voi onnistua mahdollisimman hyvin vaativassa arjen opetustyössään. Minun ”herrani ja ylhäisyyteni” on jokainen lapsi tai oppilas — hänen tervettä kasvuaan ja hyvää oppimistaan yritän edistää parhaani mukaan.

OAJ:llä ei ole monopolia opettajien työskentelyolosuhteiden edistämisessä. Tämä tehtävä kuuluu oleellisesti koko opetushallinnolle. Edistäessäni tai puolustaessani opettajan laadukkaan työn edellytyksiä toimitan minulle kuuluvia lainsäädännöllisiä tehtäviä.

Olen kritisoinut OAJ:ä julkisuudessa (mm. 3.9.2016 Hellströmin pedagogiikka-blogi) siitä, että se nostaa lapsen (edun) suojakseen usein vain silloin, kun ammutaan kohti. OAJ on katsonut sivusta, kun lomautukset on vaihdettu maaseutukoulujen lakkautuksiin. Kärsijöiksi on jätetty puolustuskyvyttömät maaseudun lapset, joiden yhdenvertaisia etuja ja perusoikeuksia on loukattu törkeällä tavalla.

93 prosenttia maaseutukouluista on lakkautettu. Väittämät säästöistä, opetuksen laadun ja hyvinvoinnin paranemisesta ovat olleet pohjaa vailla. OAJ:n kannattaisi ottaa yhdeksi arvolähtökohdakseen lapsen edun ensisijaisuus. Vahva eettinen linja tekisi järjestöstä entistäkin vahvemman ja uskottavamman.

Lopuksi. Olisi oikeudenmukaisempaa tasapainottaa kunnan taloutta keräämällä kaikilta kunnan äänestysikäisiltä kerta- ja veroluonteinen (tässä parempi suhteellinen tasavero kuin progressiivinen, koska näin kaikki saadaan maksamaan edes jotain) maksu tulomuotoon katsomatta.

Näin maksumiehiksi tulisivat kaikki palvelujen käyttäjät. Savonlinnan esimerkki osoittaa tämän keinon ylivoimaisuuden: Savonlinnassa on noin 30 000 äänioikeutettua (yli 18-v.). 1,5 miljoonan euron henkilöstösäästö saataisiin kasaan keräämällä jokaiselta keskimäärin (huom. summa siis vaihtelee tulojen mukaan) 50 euron maksu sen sijaan, että vain kunnan työntekijöiltä kerättäisiin noin 2 000 euroa. Malli olisi myös omiaan hidastamaan populististen jakopoliitikkojen läpimenoa kuntavaaleissa. Mallin käyttöönotto vaatisi lakimuutoksia.

Kari Lehtola
Opetustoimen ylitarkastaja