Lukijalta: Sote-palveluissa markkinat eivät ole tehokkaat, koska ostajapuolella on ainoastaan yksi ostaja

Viimeaikaiset toimenpiteet osoittavat, että pitkillä sopimuksilla tarjontapuolelle syntyy helposti monopoli, josta irtipääsy tulee veronmaksajille kalliiksi. Normaalisti toimivista markkinoista ja kilpailusta ei tässä tilanteessa voida puhua.

Yleisönosastoissa on keskusteltu markkinoista, kilpailusta ja valinnanvapaudesta.

Normaalisti toimivilla markkinoilla kuluttajilla on luonnollisesti valinnanvapaus ja kilpailurajoituksia ei tarvita.

Tällöin rajoituksilla ja tukipolitiikalla voidaan vaikuttaa ulkoisvaikutuksiin eli torjua markkinahäiriöitä ja kannustaa esimerkiksi osaamisen kehittämiseen.

Maakunta- ja soteuudistuksessa ei kuitenkaan ole kysymys normaalisti toimivista markkinoista.

2000-luvulla terveys- ja sosiaalialan palvelujen organisointi nousi kuntien keskeiseksi ongelma-alueeksi.

Miten alan ja yritysten kasvu on tapahtunut?

Samalla, kun alalle on tullut paljon pieniä uusia yrityksiä, on tapahtunut ketjuuntumista ja keskittymistä. Markkinoille ovat tulleet kansainväliset, pääomasijoittajien omistamat yritykset, jotka ovat laajentaneet toimintaansa yritysostoin.

Pääomasijoittajan oletetaan yleensä tuovan toimintaan muutakin lisäarvoa kuin rahaa.

Mitä, rahan lisäksi, kansainvälinen pääomasijoittaja tuo esimerkiksi suomalaiseen vanhustenhuoltoon tai lastensuojeluun?

Muutama vuosi sitten tekemissäni tutkimuksissa alan yritysten tuloslaskelmista ja taseista voi havaita, että pk-yritysten kustannuksista henkilökustannusten osuus on jopa 80 prosenttia.

Yrityksellä on muitakin kuin henkilöstökustannuksia.

Miten sijoittajat olettavat saavansa alalta pääomasijoittajien vaatimia 20—30 prosentin tuottoja?

Esimerkiksi vuosina 2009—2013 Attendo Oy:n sijoitetun pääoman keskimääräinen tuotto oli yli 225 prosenttia ja kokonaispääoman tuotto noin 20 prosenttia vuodessa!

Alan yrittäjän kommentti: ”On tullut uudet hankintarenkaat ja kuntayhtymät, jotka kilpailuttavat suurempia kokonaisuuksia, joita koskeviin tarjouksiin pystyy vastaamaan vain se, jolla on jo riittävästi volyymia.” 

Ihmettelen, että kunnat myyvät kuntalaisten rahoittamaa infrastruktuuriaan palvelujen tarjoajille.

Maakuntauudistuksen myötä kilpailutuksen kokonaisuudet suurenevat entisestään. Hankintalainsäädäntö pitää huolen siitä, etteivät markkinat ja kilpailu toimi tehokkaasti.

Sote-palveluissa markkinat eivät ole tehokkaat, koska ostajapuolella on monopsoni eli ainoastaan yksi ostaja.

Viimeaikaiset toimenpiteet osoittavat, että pitkillä sopimuksilla tarjontapuolelle syntyy helposti monopoli, josta irtipääsy tulee veronmaksajille kalliiksi.

Normaalisti toimivista markkinoista ja kilpailusta ei tässä tilanteessa voida puhua.

Ihmettelen, että kunnat myyvät kuntalaisten rahoittamaa infrastruktuuriaan palvelujen tarjoajille.

Miksi kovaan tuottoon pyrkivät kansainväliset toimijat ovat kiinnostuneita rakentamaan pieniin kuntiin palvelukiinteistöjä?

Valinnanvapautta perustellaan sillä, että se tekee sote-palvelujen tuottamisen avoimemmaksi. Entä kuluttaja? Onko valinnanvapaus aito, saako kuluttaja aina palveluja tarvitessaan vapaasti?

Minulle valinnanvapaus tarkoittaa, että voin päättää joka kerta palveluita käyttäessäni siitä, minkä palvelun valitsen.

Valinnanvapauttani käytin hammaslääkäripalveluissa. Kun käyttämäni paikallinen hammaslääkäriasema myytiin Attendolle, siirryin toisen, paikallisessa omistuksessa olevan hammaslääkärin asiakkaaksi.

Maksan mieluummin paikalliselle yritykselle kuin kerrytän voittoja ruotsalaisille pääomasijoittajille.

Toivoisin, että veroista päättävät tahot ottaisivat tämän periaatteen ohjenuorakseen, mutta valitettavasti se nykyisen hankintalain aikana ei taida olla mahdollista.
 
Markku Virtanen
KTT, dosentti
Mikkeli

Luetuimmat

Uusimmat uutiset