Lukijalta: Mieluummin rakentavuutta kuin vastakkainasettelua

Muutaman vuoden ajan olemme joutuneet seuraamaan, kuinka ison meren takana istuva presidentti on saanut jyrkkyydellään ja arvaamattomilla toimillaan ison kansakunnan jakautumaan kahtia. Hänelle vastakkainasettelu ja narsistinen itsekorostus näyttävät olevan päämääriä sinänsä.

Vastakkainasettelu on yleistynyt myös monissa Euroopan maissa, eikä se näytä olevan vierasta tämän ajan suomalaisessa yhteiskunnassakaan. Napit vastakkain olosta, ärhäkkyydestä ja toistensa syyttelystä on tullut tavaramerkki myös Savonlinnan poliittiselle kulttuurille, vaikka politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa. Vallanhalun kyllä ymmärtää, mutta jos siitä puuttuu kokonaan rakentavuuden elementti, niin mitä on odotettavissa. Pelkään pahoin, että vain syvenevää vastakkainasettelua.

Jyrkkyyden ja tunnevirittyneen viestinnän ilmapiirissä unohtuu helposti, että useimmissa päätöksentekoa vaativissa asioissa on aina paljon enemmän kuin kaksi puolta. Harva on minkään suuren asian suhteen täysin oikeassa. Tehtiinpä mikä tahansa valinta, on muistettava, että jokaisen valinnan myötä saadaan kyllä jotakin, mutta samalla myös menetetään jotakin. Moni päättäjä on valitettavasti sokeutunut tälle tosiasialle.

Rakentavuus ja toisten näkökulmien kiihkoton kuuntelu ovat juuri nyt asioita, joita Savonlinna – potentiaalinen kulttuuripääkaupunki ja suomalaisten suuresti arvostama kesäkaupunki – sittenkin tarvitsee. Empatian taito on arvokas niin yksilö- kuin yhteisötasoillakin. Repiminen onnistuu keneltä vain, mutta rakentamiseen tarvitaan tahtoa.

Onko sitä? Juuri nyt toivoisi kaikille poliittiseen elämään osallistuvilta kärsivällisyyttä pitää pää kylmänä ja sydän lämpimänä – eikä päinvastoin. Olen joskus kysynyt kirjoituksessani, mikä on Savonlinnan yhteinen hiili, johon koetetaan puhaltaa liekkiä. Mikähän se mahtaa olla 2020 savonlinnalaisessa poliittisessa kulttuurissa?

Toisen ihmisen loukkaaminen tai nöyryyttäminen ei ole ikinä puolusteltavissa, eikä sitä saa ikinä vähätellä.

Se tiedetään, että jos missä tahansa asiassa päädytään konfliktiin tai toisten mollaamiseen, on keskinäisen luottamuksen rakentaminen jatkossa monin verroin työläämpää. Rakentavuuden toive, jonka suuntaan aktiivipoliitikoille, koskee myös paikallislehteämme Itä-Savoa. Voisiko lehden lyhyissä loppua nimimerkkien takaa roiskinta ainakin silloin, kun joku haluaa olla ilkeä tai ivata jotakuta kanssaihmistä tai hänen edustamaansa ideologiaa? Jos joku haluaa ilmaista julkisesti negatiivisia ajatuksiaan, tehköön sen omalla nimellään. Sen verran pitää rohkeutta löytyä.

Useimmat uskonnot ja filosofiat tuntevat kultaisen säännön: ”Kohtele toisia niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan”. Tämän toivoisi koskevan sekä sanoja että tekoja niin kodeissa, kouluissa, työpaikoilla kuin viime päivinä esiin nostetusta urheilussa ja kulttuurin eri tasoilla – politiikasta tai somesta puhumattakaan.

Toisen ihmisen loukkaaminen tai nöyryyttäminen ei ole ikinä puolusteltavissa, eikä sitä saa ikinä vähätellä. Väkivalta, olipa se fyysistä tai henkistä, jättää aina pysyvät arvet. Kuvitelma, että ihannoitu yksilönvapaus tarkoittaisi sitä, että kukin saa tehdä ihan mitä huvittaa, on suuri harha. Sanojen ja tekojen seuraukset on aina kannettava.

Jos ja kun toisten kunnioitus rakentuu kotikasvatuksessa ja sitä syvennetään kouluissa, niin ehkäpä myönteisyys ja rakentavuus ovat eräänä päivänä osa yhä useampien lasten, nuorten ja aikuisten arkea. Esimerkillä on suuri voima. Siksi aikuisten ja eritoten niiden, jotka toimivat julkisissa tehtävissä, on ensiarvoista tiedostaa rakentavuuden tärkeys omassa esiintymisessämme.

Seppo Penttinen

Savonlinna

Kommentoidut