Lukijalta: Kirkko luontoa suojelemaan!

Maailman uskontojen parlamentit ovat laatinet erilaisia julistuksia kaikkien kirkkojen noudatettaviksi. Ne aloittivat kokoontumiset jo vuonna 1893. Sata vuotta myöhemmin eli viime vuosisadan lopulla ne laativat Elämää säilyttävät arvot -julistuksen. Siinä otettiin kantaa myös luontoarvoihin. Julistus on julkaistu suomeksi 1994 (Arator).

Siinä todetaan, että maailma on kuolemantuskassa ja vaarana on kauhistuttava tuhoutuminen. Julistus tuomitsee maapallon ekosysteemien väärinkäytön. Kirkkokunnat lupaavat kunnioittaa elollisten olentojen yhteisöä, joka muodostuu ihmisistä, eläimistä ja kasveista ja huolehtia, että maapallo, sen ilma, vedet ja maankamara eivät vahingoitu.

Kirkkokunnat sitoutuivat maailmaneetokseen, keskinäiseen ymmärtämykseen sekä yhteiskunnallisesti kestäviin, rauhaa edistäviin ja luontoa vahingoittamattomiin elämäntapoihin.

Kansankirkkomme seurakuntineen omistaa paljon maata, metsiä ja vesiä. Voisi luulla, että sen päättävät elimet noudattaisivat periaatteessa itse hyväksymiään ohjeita ja vaalisivat hellyydellä ja rakkaudella omaisuuksiaan. Samalla ne huolehtisivat jäsentensä ja myös kirkkoon kuulumattomien ihmisten hyvinvoinnista ja viihtyvyydestä.

Kirkon nykykäytäntö kuitenkin rikkoo pahoin edellä kuvatun julistuksen lupauksia. Kirkko esimerkiksi hävittää metsäluontoa avohakkuilla. Se tuhoaa siten metsäekosysteemit ja pilaa maankamaran, ilman ja vedet voimistaen ilmastonmuutosta. Hakkuita tehdään keväällä ja kevätkesälläkin, jolloin monet eläimet pesivät ja ruokkivat poikasiaan.

Samalla luonnon monimuotoisuus heikkenee. Monet aidon metsän lajit joutuvat uhanalaisiksi. Kirkon johtajat esittävät kuitenkin kauniita lupauksia paremmasta toiminnasta samalla tavalla kuin kaikki käytännön organisaatiot. Teot niillä ovat täysin toisenlaisia.

Yritin yhdessä silloisen Ekometsätalouden Liiton puheenjohtajan Riitta Wahlströmin kanssa saada aikaan muutosta. Vierailimme jo vuosia sitten Helsingin Katajanokalla sijaitsevassa luterilaisen kirkon keskusyksikössä. Kaavailimme yhteistä metsäseminaaria, jossa olisi tieteen asiantuntijoiden voimin osoitettu luontoa pilaaville avohakkuille ja maankamaran muokkaamisille ympäristön kannalta parempi ja taloudellisempi vaihtoehto.

Sovitun mukaisesti luonnostelin seminaarin ohjelman. Koskaan en saanut mitään vastausta. Kirkon johto oli ilmeisesti torjunut hankkeen. Kirkon ja seurakuntien johdon sanat ja saarnat ovat ilmeisesti vain kaunista vaskien helinää. Teot luonnossa ja ihmisten elinympäristössä eli seurakuntien omistamissa metsissä ovat aivan toisenlaisia.

Olisikohan jo aika kirkon alkaa noudattaa omia lupauksiaan ja olla samalla jopa esimerkkinä. Sen se voisi aloittaa lopettamalla luonnon tuhoamisen avohakkuilla.

Erkki Lähde

Metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori