Lukijalta: Saimaa-ilmiö vie varjoista Euroopan valoihin ja väreihin

Meiltä on monesti kysytty, kannattaako Itä-Suomen maakuntien ja Savonlinnan olla mukana kisaamassa Euroopan kulttuuripääkaupungin statuksesta. Eihän moni ole käynyt, saati edes kuullut kaupungeista, jotka ovat hakevat statusta. "Ihan humpuukia", sanoi eräskin.

Mutta kertooko tilanne enemmän itse hakijakaupungeista vai Euroopan tuntemuksestamme? Tunnemme kyllä Manner-Euroopan ykkös- ja kakkoskaupungit, mutta pienemmät jäävät usein pimentoon. Ja sama toisinpäin. Helsinki, Turku, Tampere, Rovaniemi ja ehkä Oulukin tiedetään Suomesta, mutta muut ovat monelle eurooppalaiselle liki tuntemattomia.

Vuoden 2025 kulttuuripääkaupungit valitaan Sloveniasta ja Saksasta. Jälkimmäisessä valinta tehdään syyskuussa viiden shortlistatun kaupungin joukosta: Hannover, Nürnberg, Chemnitz, Hildesheim ja Magdeburg. Tunnetko?

Hakijakaupungeista suurimmat ja nimekkäimmät ovat Hannover ja Nürnberg.

Yli puolen miljoonan asukkaan baijerilainen Nürnberg on Saksan ykkösjoulukaupunki. Vuodesta 1628 alkaen järjestetyt Nürnbergin joulumarkkinat, Christkindlesmarkt, kuuluvat Euroopan suosituimpiin joulumarkkinoihin vetäen vuosittain kaksi miljoonaa kävijää.

Tampereen ystävyyskaupunki Chemnitz muistetaan ehkä paremmin DDR:n aikaisesta nimestään Karl-Marx-Stadt. Saksan yhdistyttyä vuonna 1990 kaupunki sai takaisin alkuperäisen nimensä.

Hildesheim ylpeilee sokerijuurikaspelloilla ja yli tuhatvuotisella ruusupensaalla, jota kaupunki väittää maailman vanhimmaksi. Elbejoen varrella sijaitseva Magdeburg puolestaan tunnustaa avoimesti olevansa heikoimman osavaltion tuntematon pääkaupunki. Kulttuurin avulla se haluaa päästä eroon vanhoista traumoistaan ja palauttaa värit harmaaseen kaupunkiin.

Suomen jälkeen kulttuuripääkaupunkius siirtyy Latviaan ja Portugaliin. Koska Lissabon (1994) ja Porto (2001) ovat jo toimineet kulttuuripääkaupunkeina, vuonna 2027 eurooppalaisten tietoisuuteen mielii vähemmän maineikas kaupunki. Yhdeksän on jo ilmaissut kiinnostuksensa hakea titteliä: Aveiro, Braga, Coimbra, Évora, Faro, Guarda, Leiria, Oeiras ja Viana do Castelo. Niistä ehkäpä mielenkiintoisin on Coimbra, joka toimii ensi vuonna Euroopan ruokamaakuntana (European Region of Gastronomy), kuten Kuopion alue vuosina 2020–2021.

Eipä meitäkään maailmalla tunneta yhtään sen paremmin, vaikka itsellämme voi olla asiasta erilainen käsitys. Crazy Tourist -matkailusivusto kuvailee Suomea sanalla otherworldly, siis tuntematon, epätodellinen tai tuonpuoleinen. Joko olisi aika yrittää päästä tämänpuoleiseksi?

Kulttuuripääkaupunkius on enemmän kuin yhden vuoden kestävä kulttuurivuosi. Savon Sanomat (27.6.2020) ehti jo muistuttaa, että Saimaa-ilmiölle tehdään karhun palvelus, jos se nähdään suoraviivaisesti elinkeinopoliittisena hankkeena. ”Toki se on elinkeinopolitiikkaakin, mutta vaikutukset ovat välilliset.”

Yhteinen kulttuurihanke tarjoaa Itä-Suomelle mahdollisuuden uudistua, näyttäytyä uudella tavalla omille asukkailleen, antaa uutta energiaa kulttuurielämälle ja nostaa kansainvälistä profiilia. Mutta sitä ei tehdä yksinomaan matkailu- ja rahavirtojen takia, vaan jakaaksemme kulttuurimme aitoudet, outoudet ja rikkaudet koko Euroopalle. Päästäksemme varjoista valoihin. Todistaaksemme, että Suomi kuuluu yhteiseen kulttuurialueeseen.

Saimaa-ilmiössä on kyse ennen kaikkea eurooppalaisesta kunnianhimosta, sillä kulttuuri ja keskinäinen kulttuurien kunnioitus ovat eurooppalaisuuden ytimessä.

Jari Sihvonen

Viestintäasiantuntija, Pohjois-Savon liitto

Hannu Hyttinen

Kaupunginsihteeri, Helsingin kaupunki

Kirjoitusta muokattu 20.7. kello 21.36. Alkuperäisestä tekstistä puuttui Hannover. Kirjoittajien sunnuntaina lähettämä korjaus ei ehtinyt vaikuttaa maanataina julkaistuun kirjoitukseen.