Lukijalta: Valoa näkemyksiin ja maukasta suolaa homehtumisongelmaan

Jonkinlainen piste iin päälle Savonlinnan koulutustilanteisiin ja muuhun kuihtumiseen tuli, kun tuhotun yliopiston tiloihin vielä pitää sovittaa homekoulun oppilaita.

Muutamat kylähullut jaksavat kuitenkin elvyttää esimerkiksi yrittämällä saada Savonlinna kulttuuripääkaupungiksi. Kaksipäiväisessä tapahtumassa yritettiin saada tulevaisuuden uskoa esiin. Savonlinnalainen Jarkko Wuorinen muistutti kuitenkin mediassa tärkeällä realiteettikysymyksellä: ”Tällaisia tapahtumia on järjestetty aiemminkin mutta, miksi tuloksia ei juuri ole saatu aikaan?”

Tähän kysymykseen vastaamiseen tulee aineistoa, jos perehdytään seuraavaan: Ennakoiva mielenterveystyö laitettiin koko Suomessa 90-luvulla jäihin ja paitsioon kovassa pelissä. Sillä ei ole paikkaa. Kun sitä nykyisen soteilun aikana elvytetään, niin kohdataan seuraavat vaatimukset:

On saatava toimivat lähtökohtamääritelmät käsitteille psyykkisen hyvinvoinnin häiriö, poikkeava negatiivinen käyttäytyminen, psyykkinen häiriö ja sairauskin.

On jäsennettävä ne kulmakivet, joille ennakoiva työ perustetaan niin, että huomioidaan myös poikkeavuuksien positiiviset puolet.

On otettava toimivaan käyttöön lievitettävien tuskien syitä koskeva tieteellisten tutkimusten tiedosto.

On tarkennettava, mitä oikein on tutkiva ja työtä ohjaava, hoitava ja kuntouttava sekä varsinainen ehkäisevä työ.

On selvitettävä ennakoivan ja ehkäisevän työn juridiset perustat.

On julkaistava ennakoivan ja ehkäisevän työn toimintamalli.

On otettava käyttöön malli kyseisten toimintojen tuloksellisuuden arvioinnista.

Tässä on monta kohtaa. Ne eivät sovellu esimerkiksi populistisiin yksinkertaistuksiin. Silti niiden kautta valkenee yksi tärkeä vastaus Wuorisen kysymykseen.

Toinen vastaus tulee esimerkistä, jota selventää kehon toimintojen häiriöihin liittyvä terveyden edistämisjuttu: Katujen hiekoittaja on yllättävän usein merkittävämpi terveydenhuollon ammattilainen kuin luukirurgi. Kuitenkin olisi aikamoinen ammattiyhdistysprobleema Suomen hallituksellekin, jos katujen hiekoittajia ruvettaisiin nimittämään terveydenhuollon ammattilaiseksi. Työntekijöiden uudelleen hahmotuksesta löytyisi siis yksi vastaus.

Sitten tulee myös toimintojen uudelleen hahmotus. Esimerkiksi aika hyvä teoria on varhaisen puuttumisen korostus. Siinä on kuitenkin iso probleema se, että kansalaisten saaminen mahdollisimman varhaisessa häiriintymisprosessin vaiheessa asiantuntijan vastaanotolle on mahdotonta, koska eihän niitä varhaisia puuttujia riitä ja avunhakemiskynnys on yllättävän korkea kiusallisen usein.

Nykymaailmassa ja nykysuomalaisessa kulttuurissa populistiset yksinkertaistamiset, työntekijöiden uudelleen hahmotus ja toimintojen uudelleen hahmotus sisältävät näköjään niitä irrationaalisiakin kohtia, joista löytyy vastausta Jarkko Wuorisen vaikeaan kysymykseen. Tämä mielessä Etelä-Savon tiedeseura järjestää Savonlinnassa marraskuun lopussa kaupunginvaltuuston istuntosalissa seminaarin ”Hulluus aikamme poliittisena, psykologisena, neurotieteellisenä sekä sosiaalisena ilmiönä”.

Juhani Heiska
Psykologi
Savonlinna

Luetuimmat

Kommentoidut